Etelä-Pohjanmaan museossa

Vihreää väriä 13.10.2023–24.3.2024

Tekstiilien väriloisto on meille arkea ja persoonallisuuden esiintuomista, mutta mitä piilee värien takana? Astu kanssamme väriliemeen ja pohditaan yhdessä minkä värisiin tekstiileihin tulevaisuudessa verhoudumme!

Luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologiaa pohtiva Vihreää väriä -näyttely on esillä Etelä-Pohjanmaan museossa 13.10.2023–24.3.2024. Näyttelyn on tuottanut Suomen käsityön museo. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Helsingin yliopiston johtama BioColour-tutkimushanke, Coloria.net ja Värjärikilta ry.

Luonnonväriset villalangat ovat olleet trendikkäitä jo tovin, mutta tekstiilien värjääminen tuskin on katoamassa minnekään. Tekstiilien värjäyksen perinteet kumpuavat kaukaa ihmisen historiasta ja värjääminen on yksi vanhimmista käsitöistä, mutta värjäämisen tarpeet ja tavat ovat eläneet vuosisatojen saatossa. Värjääminen on muuttunut käsityöläisammatista teollisuudeksi ja toisaalta myös harrastukseksi.

Vihreää väriä -näyttelyssä sukelletaan värisammioon ja tutkaillaan tekstiilien värjäämistä eri näkökulmista.  Näyttelyssä voit kulkea väriaineiden matkassa värjäämisen perinteistä ja värjäriammatin syntymisestä teollistuneen värjäämisen kautta nykypäivän kasvivärjäyshypeen ja kurkotella kanssamme värjäyksen tulevaisuuteen.

Värjäämisessäkin pyritään mahdollisimman vähän luontoa rasittaviin ratkaisuihin ja monessa vaiheessa on katsottu taaksepäin kasvivärjäykseen – joka ei aina ole automaattisesti se ekologisin vaihtoehto. Tekstiiliteollisuudessa luonnonvärit ovat vaihtuneet synteettisiin väriaineisiin, mutta moni muu asia ei ole muuttunut. Tekstiilien kemiallinen käsittely ja värjäys aiheuttavat edelleen viidenneksen teollisuuden vesistöjä tuhoavista saasteista.

Se, minkälaisia väriaineita tulevaisuudessa käytetään, riippuu paljon asenteistamme ja vaatimuksistamme värejä kohtaan. Voisivatko biopohjaisista lähteistä tuotetut värit olla luonnollinen osa elämäntapaamme, jossa materiaalien alkuperä, kestävä tuotanto ja kierrätys tulevat korostumaan yhä enemmän ja enemmän?

Synteettisille väriaineille on toivottu ekologisempaa vaihtoehtoa, ja katse on kääntynyt takaisin luonnonväriaineisiin, mutta ennen kuin niitä voi käyttää suuremmassa mittakaavassa, pitää ratkaista monta ongelmaa. Miten värikasveja voidaan viljellä ilman suurta määrää peltopinta-alaa ja kuluttamatta valtavia määriä vettä ja energiaa? Miten värikasveja voidaan kerätä ilman, että luonnon tasapaino häiriintyy? Miten itse värjäysprosessi saataisiin mahdollisimman ekologiseksi?

Näyttelyssä on teoksia ja värjäysnäytteitä seuraavilta tekijöiltä: Maarit Humalajärvi, Pirjo Kuisma, Ulla Lapiolahti, Terhikki Mäkelä ja Kristiina Valolahti sekä lukuisilta muilta Värjärikillan jäseniltä.

Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museossa:

Suojeluskuntatalo, kotini 2.3.202231.1.2024

Mustavalkoisessa kuvassa nainen ja mies pervekkeella

Näyttelyssä esitellään Alvar Aallon suunnitteleman suojeluskuntatalon yläkerrassa sijainnutta asuntoa ja sen asukkaita, Lauriloiden perhettä. Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan piiripäällikkö Matti Laurila, vaimo Eeva ja heidän kaksi poikaansa sekä kotiapulainen Martta Heikkilä pääsivät muuttamaan upouuteen suojeluskuntataloon heti sen valmistuttua, jouluksi 1925. Matti ja Eeva Laurila asuivat suojeluskuntatalossa kuolemaansa saakka.
Vuonna 1988 kolme huonetta Lauriloiden asunnosta avattiin yleisölle ja vuonna 1990 koko suojeluskuntatalo avattiin museona. Oli Matti Laurilan toive, että suojeluskuntatalo saataisiin museoksi hänen kuolemansa jälkeen.

Suojeluskuntatalo, kotini –näyttely johdattaa vieraansa 1920 –luvulta, siitä ajasta, kun Laurilat muuttivat suojeluskuntataloon, aina 1980-luvulle saakka, jolloin heidän matkansa talossa päättyi. Näyttelyn valokuvat ovat peräisin Matti ja Eeva Laurilan kokoelmista.