Asemanseudun taidekohteet
Seinäjoen kaupunki hankkii uuden asemanseudun rakennusurakan ensimmäisessä vaiheessa viisi uutta julkista taideteosta. Asemakorttelin ja pysäköintitalon julkisivun taideteoksia toteuttamaan valittiin Arja Kärkkäinen, Tiina Raitanen, Pia Männikkö ja Juhana Moisander. Lisäksi aseman uuden alikulkukäytävän ensimmäiselle osuudelle valittiin jatkosuunnitteluun ja toteutukseen kaksivaiheisella sopimuksella Marjukka Korhosen teosehdotus.
Asemanseudun taidepaikat ovat keskenään varsin erilaisia ja ne tarjoavat kiinnostavat puitteet erilaisille taideteoksille. Asemakorttelissa tullaan näkemään monumentaalinen, Seinäjoen ja rautatien merkityksiä käsittelevä julkisivuteos Asemalaituri 0 Juhana Moisanderilta. Arja Kärkkäisen teos Synnyinkivi levittäytyy perhepalvelukeskus Aallokon pääsisäänkäynnille ulkotilan katukiveykseen. Aallokon sisääntuloaulassa tulijaa tervehtii Pia Männikön teos Rönsy. Asemakorttelin sisäpihalla Tiina Raitasen Odottaja ja Saapujat ruokkivat mielikuvitusta ja löytämisen iloa. Marjukka Korhosen teos Kaninkolo ja maailmanpyörä tuo alikulkukäytävän putkimaiseen tilaan annoksen kokemuksellisuutta ja viihtyisyyttä.
Arja Kärkkäinen Synnyinkivi
Perhepalvelukeskus Aallokon edustan aukiolle rakentuvan Synnyinkivi -teoksen lähtökohtana on muistomerkki vanhemmuudelle: perhesuhteiden ja kasvattajuuden tarjoama tuki ja toisaalta rajat. Se, kuinka perhe-elämän ydin ei tunnu löytyvän asioiden sisältä vaan muodon määrittävistä reunoista. Se, mikä sulkee jonkin sisäänsä, on yhtä tärkeää kuin sisältö itsessään, ellei joskus peräti sisältö itse. Teos pyrkii kuvaamaan koossapitävän välitilan. Synnyinkivi -teoksen soluja esittävät osat voi nähdä hautakivien vastinkappaleina, synnyinkivinä eläville: niiden pohjalta Aallokon edustalle suunniteltu mikroskooppikuvaa muistuttava kokonaisuus kuvaa solujen välistä tilaa.
Teos koostuu pääosin Varpaisjärven mustasta kivilaatasta, joka rajaa aukion vaaleaan nupukiveykseen pyöreitä, solumaisia alueita. Läheltä katsottuna aukion pinta muistuttaa mikroskooppikuvaa solukosta. Mikroskoopin avulla tarkastellut solut muodostavat symmetrisen epäsymmetrian: silmää miellyttävää sarjallisuutta, poikkeamia joita ilman ei olisi järjestystä. Solukkomaisuus toistuu pronssisissa pienelementtien ryhmissä, joiden materiaali ja mittakaava viittaavat teoksen tausta-ajatukseen hautakivestä.
Arja Kärkkäinen (s. 1986) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän on valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista muotoilijaksi (AMK) sekä Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta kuvataiteen maisteriksi. Kärkkäinen työskentelee pääasiallisesti kuvanveiston ja liikkuvan kuvan parissa, mutta monialaisuus ja laaja tekniikoiden kirjo ovat oleellinen osa hänen työskentelyään. Teoksissa toistuvat yhteiskunnalliset teemat kuten osallisuus, yhteiskunnan sisäiset ja ihmisten väliset sanattomat sopimukset. Kärkkäisen töitä on esitetty näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.
Juhana Moisander Asemalaituri 0
Asemalaituri 0 sijoittuu Seiparkin uuden pysäköintitalon asemalaiturien puoleisen pitkän sivun sekä etelän puoleisen seinämän julkisivuihin. Lähtökohtina teoksen ideoinnissa ovat olleet Seinäjoen ja rautatien yhteinen historia. Rautatieasema on piste, johon ja josta sitä ympäröivien ihmisyhteisöjen toimet ovat suuntautuneet ja levinneet. Innovaationa rautatie on ollut yhteiskuntaa ja kulttuuria mullistava. Vapaamman liikkumisen lisäksi se on muokannut käsitystämme ajasta ja sen mittaamisesta. Junien aikatauluttaminen vauhditti siirtymistä yhteisiin aikavyöhykkeisiin ja kollektiiviseen kellonaikaan. Yhteiskunnalliset muutokset ja uudet ideat ovat tuottaneet erilaisia ratkaisuja kunkin aikakauden vaateille. Tietyt elementit, kuten raiteet, asemalaituri ja asemankello, ovat kuitenkin toistuneet ajasta toiseen. Asemille kiinnittyy paljon muistoja ja tapahtumia, joiden keskiössä on ihminen. Ihmiset ovat tulleet ja lähteneet, sekä olleet töissä rautateillä ja rautatieasemilla. Asema ja sen eri osat ovat odottamisen, jännittämisen ja kohtaamisen paikkoja.
Asemalaituri 0:ssa asemalaituri edustaa lähtemisen ja saapumisen paikkaa ja luku nolla voidaan nähdä leikkauspisteenä menneen ja tulevan välillä. Se on läsnä kumpaankin suuntaan, jos miellämme ajan lineaariseksi. Teos toimii tilallisena paikkana, joka avaa alueen menneitä kerrostumia ja jatkaa omalta osaltaan aseman tulevaisuutta. Asemalaiturien puoleisella pitkällä seinällä on nähtävillä ajan kertova asemakello, hevonen ja ihmisiä. Visuaalisesti kello pohjaa eteläpohjalaisen Könnin kelloseppäsuvun talonpoikaiskaappikelloihin. Asemakello kertoo ajan ja se on toiminut perinteisesti ihmisten kohtauspaikkana. Pitkä seinä avautuu junalla saapuville ja lähteville matkustajille. Etelän puoleinen seinä taas näkyy kauas kaupunkikuvaan ja muodostaa maamerkin rautatieasemalle. Teos toteutetaan rei’ittämällä kuvat suoraan julkisivuun. Kuvat ovat valikoituneet lapualaisen Pyhälahden valokuvaamon arkistosta ja ne edustavat mahdollisesti rautatieaseman kautta aikoinaan kulkeneita henkilöitä.
Juhana Moisander (s. 1977) tunnetaan mediateoksista, joissa äänen, kuvan ja tilan suhde muodostaa tunnelmaltaan vahvan kokonaisuuden. Moisander on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) kuvataiteen koulutusohjelmasta 2007. Moisander asuu ja työskentelee Karkkilassa. Hänen teoksiaan on nähty useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä. Keväällä 2020 Moisanderilta valmistui julkinen teos Justitia Lappeenrannan uuteen oikeustaloon Valtion taideteostoimikunnan tilaamana.
Pia Männikkö Rönsy
Perhepalvelukeskus Aallokon aulaan levittäytyvä Rönsy saa inspiraationsa rönsyilevistä kasveista, jotka ovat luonnon voimakkaimpia leviäjiä. Kun yksi oksa tai kasvusuunta menee poikki, kasvi kasvattaa sitkeästi uuden haaran entisen tilalle. Rönsy-teos rinnastuu ihmiselämän monimuotoisiin rönsyihin ja vaiheisiin. Vaikutamme kaikki toistemme elämään arkipäiväisissäkin kohtaamisissa.Elämä on jatkuvaa kehitystä ja uuden oppimista, pyrimme sinnikkäästi eteenpäin ja vaihdamme suuntaa tarvittaessa. Elämä haarautuu uusiin suuntiin myös perheenjäsenten ja suvun kautta, ja perheettömänkin elämä risteilee väistämättä muiden ihmisten kanssa.
Rönsy koostuu taivutetuista teräsputkista valmistetusta rungosta ja runkoon kiinnitettävistä laserleikatuista lehdistä ja kukista. Lehtien mallina on erityisen sitkeä maahumala-kasvi. Kukkien mallit ovat yhdistelmiä eri kasveista ja auringon symboleista. Rönsyn muodot ovat geometrisen tyylitellyt, se on kuin rakennuspalikoista kasattu. Rungon ja lehtien useat vihreän sävyt elävöittävät teosta, ja väreillä on mahdollista myös korostaa teoksen leikkisää rakennetta. Rönsy sijoittuu pääsisäänkäyntiä vastapäätä olevaan seinään. Teos on nähtävissä ala-aulasta ja se nousee myös ylempiin kerroksiin ja ottaa kontaktia katsojaan. Alhaalta päin katsoen valo siilautuu kerrostuvien lehtien lomitse.
Pia Männikön (s.1971) teoksille on ominaista niiden vahva suhde tilaan, kehollisuuteen sekä luonnon ilmiöihin. Teosten mittakaava vaihtelee ja teosten materiaalit sekä välineet ovat monimuotoisia arkipäiväisistä esineistä, tekstiilistä ja savesta valokuvaan ja videoon. Männikkö valmistui vuonna 2010 taiteen kandidaatiksi The Glasgow School of Artin kuvanveiston ja ympäristötaiteen osastolta, ja vuonna 2014 taiteen maisteriksi Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolta. Hänen veistoksiaan ja installaatioitaan on ollut esillä Suomessa ja ulkomailla, muun muassa Mäntän kuvataideviikoilla, Rovaniemen ja Lahden taidemuseoissa, Örebron OpenART -biennaalissa ja Armory Galleryssä Sydneyssä.
Tiina Raitanen Odottaja ja saapujat
Useammasta osasta koostuva Tiina Raitasen teos Odottaja ja saapujat sijoittuu Perhepalvelukeskus Aallokon sisäpihalle sekä rakennuksen seinään. Taiteilija kertoo teosideansa synnystä: Vierailin Seinäjoella 5.-6.5.2022. Tutustuin kaupunkiin ja junaradan ympäristöön kahden päivän ajan. Kuljin viipyillen ratapihalla, puistoissa, kaduilla ja parkkipaikoilla. Tutkin maahan pudonneita esineitä ja valitsin niistä kiinnostavimmat muodot mukaani. Työstin muodoista kollaaseja työhuoneellani. Tiettyyn paikkaan tiettynä aikana päätyneet esineet kiehtovat minua. Ne kuvastavat eletyn elämän sattumanvaraisuutta. Hetkellisen tapahtuman jäänne tallentuu veistokseeni fragmentaarisena muotona, kaikuna menneestä hetkestä. Veistosluonnokseni Odottaja ja saapujat muodostuu viidestä osasta. Kaareva betoninen osa nojaa matalampaan pronssiseen osaan sisäpihan nurmialueella. Muodot kuvaavat odottamista. Lähtiessämme matkalle, tullessamme takaisin kotiin tai mennessämme sovittuun tapaamiseen olemme harvoin niin täydellisen täsmällisiä, ettemme joutuisi odottamaan. On parempi olla ajoissa kuin myöhästyä. Odotamme elämämme aikana lukemattomissa tilanteissa. Pidempi odotus saa kehon hakemaan nojaa, tuolia, kaidetta, jotain mikä helpottaa odotuksen fyysistä tilaa. Veistoksen kookkain osa kuvaa tätä tapahtumaa.
Odottajan kaarevassa betoniosassa aaltomaiset renkaat muodostavat vajaanympyrän kehiä. Ne ovat kuin reittejä, joita kuljemme ja jotka kerrostuvat elämän aikana toistensa päälle. Betoniosan selkämyksessä on jonossa todellisen kokoisia Seinäjoen alueelta löytyneitä pronssiin valettuja esineitä. Ne ovat fragmentteja eletystä elämästä. Jotain, mistä ei ole enää aivan tarkkaa tietoa tai muistikuvaa, mutta jotka kulkevat mukana ketjun tavoin. Teos jatkuu Saapujat-osan kautta perhepalvelukeskus Aallokon ulkoseinälle ja katoksen päälle. Taiteilija on koostanut löytämistään esineistä siipimäisen muodon, josta valetaan neljä samanlaista betonista osaa. Näistä kolme asennetaan seinään ja yksi katoksen päälle. Saapujien muoto muistuttaa hieman puun lehteä, siementä ja siipeä. Tämä osa teoksesta kuvaa saapumista: saapumista perille tai rakkaiden, tuttavien, uutisten ja yhteyksien saapumista. Osat ripottautuvat ikään kuin tuulen heitteleminä osaksi rakennusta.
Tiina Raitanen (s.1983) tarkastelee työssään erilaisia ympäristöjä ja materiaaleja. Työskentelyprosessissa ympäristöstä löydetyt sattumanvaraiset materiaalit muuntautuvat kuin varjoiksi edellisistä olomuodoistaan. Muokatessaan materiaaleja teostensa osiksi taiteilija haluaa sekä säilyttää viittaukset lähtökohtaan, että samalla luoda uusia, orgaanisia mielleyhtymiä. Raitanen valmistui kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2012. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityisnäyttelyssä Suomessa ja ulkomailla. Raitasen suurikokoinen veistos Luettelo valmistui 2022 Helsingin Munkkisaareen Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) edustalle.
Marjukka Korhonen Kaninkolo ja maailmanpyörä
Aseman alikulkukäytävään sijoittuva Kaninkolo ja maailmanpyörä on tilallinen kokonaistaideteos, joka koostuu viitteellisistä tasoista. Rautatiemaailma on koko alikulun pituudelle suunnitellussa teosehdotuksessa hienovaraisesti läsnä. Kaninkolo on erityinen paikka, jossa kulkiessa voi havainnoida ympäristön muuttuvia tapahtumia. Kaninkolosta löytyvät tapahtumat ovat hetkellisiä, kerrostuneita ja tarkkaavaisuutta herätteleviä. Niiden pohjana ovat aseman historialliset tapahtumat. Teos kuvaa nykyhetken lisäksi toista ajallista tasoa ja yhteyttä aseman rautatieliikenteen alkuaikaan sekä junaliikenteen aikatauluihin. Lähtökohtana teosehdotuksen luomiseen on ollut ihmisen mittakaava, tunnelin viihtyisyys ja inhimillisyys. Taiteilija on tavoitellut ilmavaa ja muuttuvaa kokonaisuutta, jossa on maalauksellisuutta, käsityön jälkeä, materiaalisuutta ja tilallisuutta.
Aseman alikulkukäytävässä kulkija voi nähdä kuvansa Asemapäällikön kasvoilta, tarkastella lintujen katseen heijastumia, seinien värien liikettä ja sävykerrostumia sekä valoraiteiden eloa. Elementit alikulussa rytmittävät kulkua käytävällä ja luovat etappeja matkalle. Valoraiteet sommitellaan käytävän seinille. Samaan aikaan kun ensimmäinen virallisen aikataulun mukainen sekajuna 1883 Tampereelta saapui Seinäjoen asemalle, tapahtuu ihmeitä. Valoraiteiden valot alkavat liikkua valaisimissa iltaisin klo 6.19 (18.19). Kaikki tunneliin sijoitetut valoraiteet liikkuvat tuolloin muutaman minuutin ajan. Sama tapahtuu tiistai-, torstai- ja sunnuntaiaamuisin klo 8.25, kun ensimmäisen virallisen aikataulun mukainen tavarajuna saapui Tampereelta Seinäjoen asemalle. Jatkuvasti, jokaisena päivänä parin minuutin välein yksi satunnaisista valoraiteiden valaisimista on liikkeessä. Valoraiteita myös sammuu satunnaisessa järjestyksessä tunnelissa. Valoraiteiden syttyminen ja sammuminen on tapahtuma, joka jaksottaa kulkua tunnelissa.
Värilliset Pilvi -maalaukset käytävän seinillä luovat liikettä ja avaruutta. Kukin väri ottaa kulkijan vastaan omana etappinaan. Väri alkaa ja loppuu epäsäännöllisesti sekä kullakin värialueella eri tavoin. Asemapäällikkö -veistos seisoo käytävällä valvomassa kaiken toteutumista. Alumiinisen veistoksen kasvojen materiaalina on peili, ja näin päällikkö peilaa ympäristöään ja kulkijoita. Myös Pulujen silmät ovat peiliä, jolloin valon kiilto näkyy pienestä alueesta kauaksikin.
Marjukka Korhosen (s. 1968) taiteellisen työskentelyn keskiössä ovat erilaisiin yhteisöihin, kuten esimerkiksi perheeseen, ystäviin tai työyhteisöön, kuuluvat ihmishahmot. Veistoksissa voi olla samanaikaisesti monta hahmoa ja monia yhtäaikaisia piirteitä sekä voimakasta läsnäoloa ja vastakkaisuuksia. Kaupunkitilaan liittyvissä suunnitteluprojekteissa taiteilijan tarkastelun kohteena on erityisesti ihmisen ja rakennetun ympäristön välinen suhde. Korhonen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi vuonna 2001 Kuvataideakatemiasta. Korhosen tuotanto ulottuu yksittäisistä veistoksista laajoihin julkisen ympäristön suunnittelutöihin.