Juhana Moisander Asemalaituri 0
Asemalaituri 0 sijoittuu Seiparkin uuden pysäköintitalon asemalaiturien puoleisen pitkän sivun sekä etelän puoleisen seinämän julkisivuihin. Lähtökohtina teoksen ideoinnissa ovat olleet Seinäjoen ja rautatien yhteinen historia. Rautatieasema on piste, johon ja josta sitä ympäröivien ihmisyhteisöjen toimet ovat suuntautuneet ja levinneet. Innovaationa rautatie on ollut yhteiskuntaa ja kulttuuria mullistava. Vapaamman liikkumisen lisäksi se on muokannut käsitystämme ajasta ja sen mittaamisesta. Junien aikatauluttaminen vauhditti siirtymistä yhteisiin aikavyöhykkeisiin ja kollektiiviseen kellonaikaan. Yhteiskunnalliset muutokset ja uudet ideat ovat tuottaneet erilaisia ratkaisuja kunkin aikakauden vaateille. Tietyt elementit, kuten raiteet, asemalaituri ja asemankello, ovat kuitenkin toistuneet ajasta toiseen.
Asemille kiinnittyy paljon muistoja ja tapahtumia, joiden keskiössä on ihminen. Ihmiset ovat tulleet ja lähteneet, sekä olleet töissä rautateillä ja rautatieasemilla. Asema ja sen eri osat ovat odottamisen, jännittämisen ja kohtaamisen paikkoja. Hevonen valikoitui aiheeksi, koska varhaisia höyryvetureita kutsuttiin rautahevosiksi ja niiden moottorien tehoa mitattiin hevosvoimissa. Hevonen oli myös rautatietä edeltävä kulkuneuvo, rahdinkuljetuskeino ja juna-aseman jatkoyhteys.
Asemalaituri 0:ssa asemalaituri edustaa lähtemisen ja saapumisen paikkaa ja luku nolla voidaan nähdä leikkauspisteenä menneen ja tulevan välillä. Se on läsnä kumpaankin suuntaan, jos miellämme ajan lineaariseksi. Teos toimii tilallisena paikkana, joka avaa alueen menneitä kerrostumia ja jatkaa omalta osaltaan aseman tulevaisuutta.
Asemalaiturin puolen elementtejä ovat hevonen, ihmishahmot ja asemakello. Visuaalisesti kello pohjaa eteläpohjalaisen Könnin kelloseppäsuvun talonpoikaiskaappikelloihin. Asemakello kertoo ajan ja se on toiminut perinteisesti ihmisten kohtauspaikkana. Pitkä seinä avautuu junalla saapuville ja lähteville matkustajille. Etelän puoleinen seinä taas näkyy kauas kaupunkikuvaan ja muodostaa maamerkin rautatieasemalle.
Teos toteutetaan rei’ittämällä kuvat suoraan julkisivuun. Hevoskuvan mallina on kurikkalainen ravikuningatar Akaasia ja henkilökuvat ovat valikoituneet lapualaisen Pyhälahden valokuvaamon arkistosta. Kuvat edustavat mahdollisesti rautatieaseman kautta aikoinaan kulkeneita henkilöitä.
Taiteilijalle teoksessa keskeistä ovat rautatieasemaan liittyvät muistot, rautatien ja Seinäjoen yhteinen historia ja rautatieasemaan liittyvät tunteet: odottaminen, jännittäminen ja kohtaaminen. Teoksessa valokuvien henkilöt ovat eräänlaisia tyyppejä, hahmoja ja taiteilijan mielikuvia ihmisistä, jotka ovat saattaneet joskus kulkea asemalla.
Vaikka ihmiskuvat pohjautuvat todellisten henkilöiden valokuviin, Asemalaituri 0 -teoksen tarkoitus ei ole olla muotokuva tai näköisteos kerran eläneistä henkilöistä. Se ei ole myöskään historiallinen dokumentaatio Seinäjoen rautatieasemasta. Teos on taiteilijan tulkinta ja sen tarkoitus on herättää ajatuksia, ruokkia mielikuvitusta ja luoda tunnelmia. Kuvavalintoihin ovat vaikuttaneet myös kuvien tekniset ominaisuudet, esimerkiksi valo- ja varjokohtien suhde, jotka muodostavat rei’itettäessä visuaalisesti näyttävän kokonaisuuden.
Juhana Moisander (s. 1977) tunnetaan mediateoksista, joissa äänen, kuvan ja tilan suhde muodostaa tunnelmaltaan vahvan kokonaisuuden. Moisander on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) kuvataiteen koulutusohjelmasta 2007. Moisander asuu ja työskentelee Karkkilassa. Hänen teoksiaan on nähty useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä. Keväällä 2020 Moisanderilta valmistui julkinen teos Justitia Lappeenrannan uuteen oikeustaloon Valtion taideteostoimikunnan tilaamana.
Taiteilija kertoo teoksen valmistumisprosessista:
Lähtökohtinani luonnoksen ideoinnissa ovat olleet Seinäjoen ja rautatien yhteinen historia, josta olen pyrkinyt löytämään paikkaan ja teemaan sopivia elementtejä.
Vuoden 2023 aikana teoksessa keskityttiin teoksen toteutuksen eri osien suunnitteluun yhteistyössä alihankkijoiden kanssa. Teoksen osien määrää, kokoa ja sijoittumista on mietitty ja testattu eri näkökulmista. Vuoden loppuun mennessä kaikki teoksen osat saivat lopullisen muotonsa, kokonsa ja sijaintinsa rakennuksen arkkitehtuurissa. Vuoden 2024 pääpiste on itse tuotannossa, eri elementtien paikalleen asentamisessa ja tätä kautta teoksen valmiiksi saattamisessa.
Hahmojen valokuvia on työstetty reikämalleiksi yhdessä julkisivutoimittaja Trutec Oy:n kanssa. Ihmishahmojen kuvat on valikoitu Pyhälahden valokuvaamon arkistosta ja niiden on tarkoitus edustaa ihmisiä, jotka ovat aikojen saatossa kulkeneet Seinäjoen aseman kautta. Hevoskuvan on ottanut Kirsi Kantokoski.
Luonnokseni hahmot ovat viitteellisiä. Ne ovat poimintoja eri aikakausilta ja eri lähteistä. Niiden avulla olen pyrkinyt luonnostelemaan hahmojen kokoa, yhteensopivuutta ja seinän visualisuutta. Tarkoitus ei ole luoda faktuaalista historiallista toisintaa, vaan esittää mahdollisia tapahtumia ja tunnelmia. Teokseni henkilöhahmot kuitenkin pohjaavat todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin, minkä uskon heijastavan hyvin paikan henkeä. Haluan esittää eri sukupuolisia ja eri ikäisiä ihmisiä kattamaan koko olemisen kirjoa.
Kellon suunnittelu pohjaa könniläisiin kelloihin ja Könnin suvun oltermannia on konsultoitu kellon suunnittelussa. Kellon valmistaa kirkonkellojakin valmistava Suveko Oy. Myös julkisivun valaistus on olennainen osa teosta. Valaistuksen on suunnitellut LiteDesign Oy.
