Mies istuu sivuttain ja katsoo nauraen kameraan.
Glenn Murray sanoo olevansa kotoisin Australian mettistä (´bush´) ja olevansa paha suustaan, joten sopeutuminen Etelä-Pohjanmaalle on onnistunut. Kivuitta se ei käynyt.

Miten päädyit Seinäjoelle?

Tapasin suomalaisen tyttöystäväni kotimaassani Australiassa. Hän puhui ruotsia, ja luulin että hän oli ruotsalainen. Ei minulla ollut mitään käsitystä siitä, että Suomi on kaksikielinen maa. Hän oli vierailulla Australiassa, mutta meneillään olivat hänen reissunsa viimeiset päivät. Hän palasi Suomeen, mutta hän tuli pian takaisin pidemmäksi aikaa. Jossain vaiheessa kypsyi ajatus, että muuttaisimme Seinäjoelle. Tai itse asiassa muutimme naapurikuntaan, Ilmajoen Munakkaan.

Mikä yllätti sinua täällä eniten?

Ehdottomasti luonto ja se, miten täällä voi nauttia siitä. Voi poimia metsästä marjoja suoraan suuhun! Ei sellaista voi tehdä Australiassa, missä melkein jokainen metsän antimista voi olla myrkyllinen. Kun äitini vieraili meillä, hän oli aivan haltioitunut sienistä ja marjoista, joita voi poimia noin vain kuka tahansa. Australiassa ei ole jokamiehenoikeutta, joka mahdollistaisi tällaisen. Plus tietenkin vielä se jatkuva myrkyttymisen uhka. Muistan, kun olin juuri tottunut syömään mustikoita suoraan metsästä ja kahmaisin niitä metsäretkellä suuhuni. Tyttöystäväni huomautti, etteivät nuo ole mustikoita. Olin varma, että nyt se on menoa – olen syönyt erheessä myrkkymarjoja. (Kyseessä oli varmaankin juolukka, toim. huom.)

Kuvaile alkuaikojesi kokemuksia ja vertaa niitä nykyhetkeen?

Muutimme keskelle ei mitään, paikkaan, jossa ei ole julkista liikennettä. Minulla ei ollut autoa. Tyttöystävääni ja hänen perhettään lukuun ottamatta tunsin olevani tosi yksin. En tuntenut ketään. Koetin hakea tietoa, mitä kaikkea ympäristöllä olisi minulle tarjota, harrastuksia ja tekemistä, mutta kaikki tieto oli suomeksi. Juuri kukaan ympärilläni ei puhunut englantia. En ollut kauhean iloinen noina aikoina.

Sitten aivan sattumalta tapasin Markin (Wiltshear) ja hänen kauttaan löysin kokonaisen muualta muuttaneiden yhteisön. Ennen Markia minulla ei käytännössä ollut englantia puhuvaa kaveripiiriä täällä. Siitä tapaamisesta alkoi oikeastaan aivan uusi elämänvaihe.

Do what you love and you don’t need to work a day in your life.

Minulla on lukihäiriö, joka hidastaa vieraiden kielten oppimista. Pärjään kyllä suomen kielellä arkisissa tilanteissa, opiskelin suomea kuitenkin parin vuoden ajan Etelä-Pohjanmaan opistolla. Suomen kielen osaamista edellytetään melkein kaikissa töissä, joita olen hakenut. Vaikka voisi kuvitella, että trukkikuskin tai bussinkuljettajan töissä, joita muun muassa olen Australiassa tehnyt, sillä ei olisi niin merkitystä.

Täysin suomen kieltä taitamattomana, silloin alussa, vedin kyllä parkouria ja freegym -tunteja lapsille Seinäjoen Voimistelijoissa. Se oli hauskaa. Vaikka monet lapset arastelivat englantia puhuvaa ohjaajaa alussa, minusta tuli lopulta joidenkin lasten todellinen suosikki ja he roikkuivat minussa kuin apinat.

Mitä haluaisit tehdä jatkossa täällä?

Opiskelen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tradenomiksi. Opiskelut ovat lopputyövaiheessa. Opinnoissa
painotetaan kovasti yrittäjyyttä, joka on täällä seudulla voimakas piirre. Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaa -aiheisen matkailupodcastin ja -videoiden tekeminen on aikaa vievä ja rakas harrastus. Joku on sanonut, että tee työksesi, mitä rakastat, niin sinun ei tarvitse enää koskaan tehdä töitä. Do what you love and you don’t need to work a day in your life.

Ehkä siis toivoisin, että erilaisten videoiden ja podcastien tekeminen tai valokuvaus voisi olla ammattini jatkossa. •

Teksti: Kirsi Haapamatti
Kuva: Minni Pitkämö
*
Tämä juttu on osa Avaruuden tähdet -julkaisua.