Ihmeellinen jenkkifutisseura vetää maailmalta Seinäjoelle
Tästä jutusta voi helposti tulla liian siirappinen. Otetaan silti se riski, ja annetaan Christian Powellin ja Filip Zacokin suitsuttaa joukkuettaan ja seuraansa Seinäjoki Crocodilesia. Crocodiles pelaa Vaahteraliigassa, joka on Suomen jenkkifutiksen SM-sarja.
– Tämä on erilainen seura kuin muut. Crocodilesissa pelaajiin suhtaudutaan ihmisinä ja heitä autetaan. Olen kuullut paljon kauhutarinoita jenkkifutiksen pelaajista Euroopassa ja muualla maailmassa, joilla ei ole ollut näin hyvää tuuria kuin minulla. Joillekin on luvattu asunto ja palkkaa ja apua elämän aloittamiseen uudessa maassa, mutta sitten pelaaja onkin jäänyt tyhjän päälle, selviämään yksin, Yhdysvalloista Seinäjoelle muuttanut Christian Powell sanoo.
Filip Zacok vahvistaa joukkuetoverinsa sanat:
– Crocodiles on kasvattiseurani, olen kasvanut lajin pariin tässä yhteisössä. Täällä on hyvä seurahenki, valmentajat ovat mukavia ja joukkuekavereista tulee ystäviä nopeasti. Yhteishenki on ainutlaatuinen.
Los Angeles ja Seinäjoki, kuin yö ja päivä
Kuten useimmat kansainväliset pelaajavahvistukset, myös Christian Powell päätyi Seinäjoelle Europlayer-sivuston kautta. Se on sivusto, jonka kautta amerikkalaisen jalkapallon pelaajat etsivät seuroja Euroopasta. Powell oli kokeeksi naputellut tietonsa saitille, ja Crocodilesista oltiin heti yhteydessä.
– Pakko myöntää, etten tiennyt yhtään, millaisesta maasta on kysymys. Suomi? Seinäjoki? Googlesta hain tietoja ja totesin, että aika vihreää ja metsäistä on. Kun ensimmäistä kertaa tulin tänne, oli hellekesä, ja ajattelin että no tämähän on hienoa. Kaverini olivat turhaan varoitelleet, että pakkaa kaikki lämpimimmät vaatteesi mukaan. Palasin talveksi Yhdysvaltoihin, ja seuraavana kesänä koinkin sitten todellisen suomalaisen sään. Oli kylmää ja satoi viikkokaupalla. Nyt olen tutustunut talveenkin, ja onhan täällä nyt raastavan kylmää Los Angelesin säähän tottuneelle.
Powell pelaa Crocodilesin riveissä nyt viidettä kautta, joten paikka on ollut mieluinen. Kokeneella keskushyökkääjällä olisi vientiä muissakin maissa, mutta Powell kokee Seinäjoen kodikseen ja Crocodilesin tiimikseen.
– Olen myös työskennellyt Seinäjoella, personal trainerina paikallisella kuntosalilla, mutta tällä hetkellä työni on pelata ja valmistautua tulevaan kauteen.
Crocodilesissa yhteishenki on ainutlaatuinen.
Christian Powell on jo selvinnyt kulttuurisokista, jonka koki muuttaessaan Seinäjoelle 2018.
– Oudointa oli ehkä se, että ihmiset ovat kovin erilaisia kuin Yhdysvalloissa. Kotimaassani ihmiset ovat avoimia ja puheliaita. Suomalaiset ovat naama peruslukemilla ja keskittyvät omiin asioihinsa.
Powell sanoo, ettei ole mikään bilettäjä, joten Seinäjoen verkkaisuus ja hiljaisuus eivät paina mieltä.
– Tykkään lukea kirjoja ja liikkua pyörällä paikasta toiseen. Asun Simunassa, mistä on lyhyt matka kaikkialle, varsinkin talviharjoitushallillemme Bullerintielle. Joukkuekavereista on myös tullut ystäviä. En koe oloani yksinäiseksi. Olen sen sijaan iloisesti yllättynyt siitä, miten vapaata eläminen Seinäjoella on. Voi kulkea turvallisesti mihin vain, jos vertaa Los Angelesiin.
Ujo poika oppi suomen pikavauhtia
Filip Zacok on käytännössä ”paikallinen poika”, sillä hän muutti perheensä kanssa Suomeen Slovakiasta jo vuonna 2012. Hän on käynyt lukion Seinäjoella, englanninkielisellä linjalla.
– Muutimme Seinäjoelle isän työn perässä. Isä on lihanleikkaaja. Muistan, kun lukion ensimmäisenä päivänä astuin luokkaan, jossa kaikki muut jo olivat. Se oli ujolle pojalle kova paikka. Vielä kun piti puhua englantia, oli se kyllä kuumottava tilanne.
Englanninkielisestä lukiolinjasta huolimatta osa opetuksesta oli suomeksi, ja tietenkin suomea kuuli kaikkialla. Zacok alkoi pian etsiä itselleen harrastusta. Hän oli Slovakiassa menestynyt judoka, mutta isän ehdotuksesta hän päätti kokeilla amerikkalaista jalkapalloa.
– Tykkäsin lajista heti. Varmasti judotaustasta on hyötyä esimerkiksi kehonhallinnassa. Lisäksi tunnelma seuran harjoituksissa oli tosi kannustava ja miellyttävä. Jenkkifutiksessa aloin myös puhua suomea koko ajan enemmän, se auttoi kielen oppimisessa kovasti.
Ujous ei ainakaan enää ole Filip Zacokissa silmiinpistävä piirre. Hän sanoo silti omaksuneensa enemmän suomalaisen mentaliteetin – ainakin jos sitä vertaa yhdysvaltalaiseen. Zacok vietti Yhdysvalloissa, Indianassa liki neljä vuotta, opiskellen täydellä urheilijastipendillä ja pelaten yliopistofutista.
– Seinäjoella ihmiset ovat hiljaisia ja ehkä myös ujoja. Amerikassa tuntui aluksi oudolta, kun kaikki tulivat kyselemään, että kukas se sinä olet ja mitä teet täällä. Harkitsin jopa käyntikortin painatusta. Olisin voinut ojentaa sen aina kysyjälle. Niin kiinnostuneita minusta oltiin. Sellainen kiinnostus tuntuu seinäjokisesta erikoiselta.
Koti on Seinäjoella, ainakin sydämen koti
Filip Zacok työskentelee tällä hetkellä samassa ruokatalossa, missä isänsä Suomeen muuton aikaan työskenteli. Hän ei saa jalkapallon pelaamisesta varsinaisesti palkkaa.
– Olen kolmivuorotyössä logistiikkapuolella. Se hieman haittaa harjoituksiin osallistumista. Työssäkäynti on nyt tällainen välietappi. Olen hakenut yliopistoon Vaasaan ja Ouluun, liikkeenjohdon tutkinnon amerikkalaisyliopistosta jo hankkinut Zacok kertoo.
Zacokille saattaa kuitenkin urjeta vielä ura jalkapallon parissa kansainvälisesti. Hänet on kutsuttu Kanadan liigaleiritykseen kuluvana keväänä. Sieltä jatkoon päässeet karsivat pääsystä Kanadan ammattilaispelikentille.
Kävi miten tahansa, tulen aina pitämään Seinäjokea ja tätä joukkuetta kotinani.
Myös Christian Powellin tulevaisuudensuunnitelmat ovat auki. Ammattilaisuus Yhdysvalloissa on vielä mahdollinen.
– Kävi miten tahansa, tulen aina pitämään Seinäjokea ja tätä joukkuetta kotinani. Kiitän joka päivä hyvää tuuriani, että olen päätynyt tänne kylmään maahan.
Aivan suomalaistunut Powell ei ole. Hiihtäminen ja luistelu ovat toistaiseksi kokematta jääneitä elämyksiä. Suomen kieltä hän sanoo osaavansa muutaman sanan.
– Tajuttoman vaikea kieli. •
Teksti: Kirsi Haapamatti
Kuvat: Minni Pitkämö