Kartanon huoneet

TÄMÄ SIVU ON PÄIVITYKSEN ALLA!

Kartanon alakerran huoneet ovat edustustilaa ja toimivat kaupungin juhlahuoneistona erilaisissa kaupungin tilaisuuksissa. Alakerrassa kaikki huoneet eivät ole yleisölle avoimia.

Yläkerta on museotilaa ja sinne pääsee museon opaskierroksilla. Huoneista löytyy kuvia Porstua verkko-palvelussa.

Alakerran edustustilat

Iso ruokasali, vastaanottosali, sininen huone (kirjastohuone)

Iso ruokasali toimii kaupungin edustustilojen ruokasalina. Salissa on trymoopeili. Ruokasalissa on vitriinikaapissa Wasastjerna-aikaista astiastoa.

Alakerran vastaanottosali on rokokoo-tyyliä. Isossa salissa ja sinisessä huoneessa eli kirjastohuoneessa on Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamia huonekaluja. Salin sohvakalusto on biedemeier-tyyliä. Kaupunki on teettänyt sohvan ja kaksi pöytää kaluston täydennykseksi. 

Kirjastohuoneessa on kirjahyllyn lisäksi kirjoituspöytä, peilipöytä ja kaappisohva. Rouva Maija Paavilaisen muotokuva ja toinen Erik Wasastjernan lahjoittama Albin Wasastjernan muotokuva on sijoitettu siniseen huoneeseen.

Punainen & sininen pieni ruokasali

Kustavilaistyylinen kalusto on sijoitettu kahteen pieneen, punaseinäiseen ja siniseinäiseen ruokasaliin. Isoon ruokasaliin oli teetetty Jurvassa valkea ns. harppuempire-kalusto. Ruokasalin seinälampetit ovat Törnävän kirkosta.

Punaisen salin lattia on koottu kartanon alkuperäisistä lattialankuista.

Vihreä sali

Vihreässä salissa on vanhan keskussairaalan talonpoikainen biedermeier-kalusto, josta entisöinnissä poistettiin useita maalikerroksia. Kalusto maalattiin ruskeaksi ja ootrattiin.

Mathildan pikkusalonki

Mathildan pikkusalongiksi nykyään kutsuttava huone on toiminut menneinä vuosina varastotilana. Vuonna 2024 huone remontoitiin 1800-luvun salongin tyyliseksi. Huoneen muovimatto oli peräisin ajalta, jolloin kartano toimi maakuntakeskuksen hallintorakennuksena. Sen alta löytyi aarre – 200 vuotta vanha alkuperäinen lankkulattia.

Tämä huone on erityinen, sillä se on ainoa kartanon huone, jossa on täysin alkuperäinen lattia ja sen kuvio on säilynyt. Kuvio on toki tunnettu ja tiedetty jo 1980-luvulla, kun edustustilojen parkettilattiaan oli pyritty luomaan sama kuvio, mutta tässä huoneessa se on alkuperäisessä loistossaan.

Muovin alta paljastunut lattia oli täynnä kulumia, huonekalujen jälkiä ja isoja neliömäisiä, maalaamattomia kohtia. Jäljet kertovat huoneen monista käyttötarkoituksista. Ennen kunnostamista lattian jäljet valokuvattiin ja arkistoitiin. Laudat irrotettiin yksitellen, vietiin verstaalle, hiottiin ja lakattiin. Kunnostettu lattia tulee kestämään monta vuosikymmentä. Ajan myötä vielä uutuuttaan hohkaava lattia tulee näyttämään samalta kuin kartanon punaisen huoneen lattia, mikä on edellisessä remontissa koottu ja kunnostettu kartanon eri huoneiden lattialankuista.

Yläkerran museotilat

Yläkerran huoneiden kalustus on museomainen. Huoneista löytyy edustavia kuvia kaupunginkirjaston Porstua-verkkopalvelusta. Eri huoneissa on eri tyylejä. Huonekaluja ja esineitä ovat lahjoittaneet monet eri tahot.

Iso sali

Suomen Kulttuurirahasto on sijoittanut pysyvästi kartanoon isossa salissa olevan rokokoo-tyylisen kaluston. Paavilaisten kokoelmaan kuuluvat huonekalut on tehty vuosisadan loppupuolella.

Rokokoo-saliin on koottu Wasastjernan perheen muotokuvia.

Pienemmät huoneet

Yläkerran etelänpuoleisista kamareista toinen on sisustettu empire-tyyliin. Lääninsairaalan ylihoitajan virka-asunnon ristikkoempire-kalusto on tehty todennäköisesti vuosisadan alussa. Viimeksi se on ollut ylihoitaja Alli Syvälahden käytössä 1960-luvun alussa. Huoneessa on lisäksi mm. forssalaisesta kartanosta peräisin oleva kullattu peili.

Toinen eteläinen kamari on kalustettu tyyliltään lähinnä venäläistä barokkia muistuttavalla huonekaluryhmällä. Huoneeseen löytyi kalusto Seinäjoen asemapäällikön vanhasta, purkutuomion saaneesta rakennuksesta. Huonekalut on tehty viime vuosisadan loppupuolella ja ne ovat aikoinaan kuuluneet Seinäjoen ensimmäisen asemapäällikön asuntoon.

Vilho Lamminkangas entisöi huonekalut omalla kustannuksellaan ja lahjoitti kartanolle. Entisöitäessä tuoleista on poistettu nahkapäällysteet. Kalusto on sijoitettuna samaan kamariin, jossa Lamminkangas on aikoinaan asunut perheensä kanssa kartanon vuokralaisena.

Yläkerran pohjoispäädyn kahdessa kamarissa on lähinnä talonpoikaisia huonekaluja, jotka ovat maakuntamuseon kokoelmista.

E-P:n maakuntamuseo on sijoittanut sinne mm. E-P:n keskussairaalalta saamansa talonpoikaisen biedermeier-kaluston ja ns. ristikkoempire-kaluston sekä eräitä yksityisten henkilöiden lahjoittamia talonpoikaishuonekaluja. E-P:n Naisklubi on lahjoittanut kartanoon talouskoulun käytössä aiemmin olleen kustavilaiskaluston.

Kaakeliuunit

Kartanolta löytyy kuusi kaakeliuunia. Kauniit ja historialliset kaakeliuunit näyttävät siltä, kun ne olisivat kuuluneet kartanolle alusta alkaen, mutta todellisuudessa uunit on siirretty kartanolle eri rautatieasemilta, kun asemilta on loppunut toiminta ja rakennuksia on purettu/uusittu. Kahteen uuniin on täydennetty osia muualta. Uskomattoman upeat kaakeliuunit on haluttu pelastaa ja siirtää sellaiseen paikkaan, jossa niiden kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Ammatillisen kurssikeskuksen muurarikurssi teki kaakeliuunien muurauksen oppilastyönä, ja se valmistui alkuvuodesta 1983. Seinäjoen ammattikorkeakoulun konservaattoriopiskelijat palauttivat Tuurin asemalta peräisin olevan salin kaakeliuunin alkuperäiseen asuunsa vuonna 1997.

Alakerta:

• Flyygelisalin ja punaisen ruokasalin kaakeliuunit ovat Töysän Tuurin rautatieasemalta. Vilho Lamminkangas on tehnyt ja lisännyt flyygelisalin kaakeliuunin yläkoristeisiin kipsisen munan, joka istuu siellä tänäkin päivänä kuin alkuperäinen pumpula.
• Sinisen salin (kirjastohuone) kaakeliuuni on Kurikan Lohiluoman rautatieasemalta
• Vihreän huoneen kaakeliuuni on Nurmon rautatieasemalta

Yläkerta:

• Salin kaakeliuuni on Nurmon rautatieasemalta ja sitä on täydennetty vanhan keskussairaalan kappelin kaakeliuunin osilla
• Venäläisen huoneen uuni on koottu Voltin rautatieaseman ja Kanteleen talon kaakeliuuneista. Kartanon entisöintityöstä vastannut Vilho Lamminkangas oli mukana purkamassa. Kaikkia koristekaakeleita ei saatu ehjinä irti. Vilho teki ehjästä kaakelista muotin, valoi uuden kaakelin kipsistä, maalasi sen mahdollisimman samannäköiseksi ja lakkasi. Uudet kaakelit erottuvat pystymuurista, jos tietää mitä etsiä.