– En minä halua lähteä. Minä en halua mitään muuta kuin saada jäädä kotiin, sinun ja lasten luo, hoitamaan yritystäni ja valokuvaamaan matkailijoita Glenfinnanin muistomerkillä. Mutta kauppiaana tiedän, että velat on aina maksettava, muuten seuraukset ovat ikävät. Erityisesti, kun kyseessä on velka ihmiskunnalle. Ymmärräthän sinä nyt?
Tämä kohtaus kirjastani Betty ja myrskyn vuodet tulee aina mieleeni, kun puhutaan historiallisuudesta kaunokirjallisuudessa. Siinä Bettyn puoliso koettaa lähtöään edeltävänä iltana selittää vaimolleen, miksi on värväytynyt armeijaan, vaikka yleistä asevelvollisuutta ei Isossa-Britanniassa vielä ole. Alkamassa on Suuri sota, jonka me nykyihmiset tunnemme maailmansodista ensimmäisenä.
Historiallisen romaanin kirjoittaminen vaatii paljon taustatyötä. Eikä riitä, että kirjailija omaksuu tarvitsemansa faktan, vaan hänen on kyettävä tarjoilemaan se myös lukijalle. Menneistä ajoista kirjoittaminen ei nimittäin ole pelkkää vaatteiden ja rakennusten kuvailua: myös ihmisten arvot ja asenteet ovat muuttuneet. Miten saada nykylukija ymmärtämään, miksi hahmo ajattelee ja toimii noin? Miten estää lukijaa närkästymästä, kun satoja vuosia sitten ei ajateltu kuten 2020-luvulla?
Paljon ajankuvaa voi pujotella luontevasti tekstin lomaan, mutta välillä on pakko selittää pidemmälti. Ihan kaikessa ei voi luottaa vain siihen, että kyllähän ne googlettavat, joita asia kiinnostaa.
Tällaisessa tilanteessa kirjoittajalle helpointa on luennointi: sen kun pysäyttää tarinankulun ja käyttää tarpeeksi monta sivua taustoittamiseen. Toki lukija saattaa väsähtää, eikä ämpäristä kaataminen muutenkaan välttämättä toimi. Toinen, ei sekään erityisen onnistunut konsti on laittaa kirjan hahmot keskustelemaan aikansa tapahtumista yksityiskohtaisesti ja jopa jälkiviisaasti. Kolmas varsin hauska, mutta nykykirjoista valitettavasti pois jäänyt keino on lisätä sopivaan kohtaan yksinkertaisesti alaviite selityksineen!
Viisasten kiveä ei siis taida tässäkään asiassa kovin helposti löytyä.
Bettyä ja myrskyn vuosia kirjoittaessa haastavinta oli perustella nykylukijalle ymmärrettävästi mutta samalla aikakaudelle uskollisesti, miksi perheenisä lähtee vapaaehtoisesti sotaan. Miten selittää positiiviseksi tarkoitetun mieshahmon värväytyminen niin, ettei lukija näe häntä verenhimoisena militaristina? Miten yhdistää 1910-luvun britti-imperiumin isänmaallisuus, johon liittyi täysi tietämättömyys sodan todellisuudesta, 2000-luvun ihmisen rauhantahtoon, jonka taustalla on uutiskuvien välittämä ymmärrys sodasta?
Tällaisten kohtien miettiminen ja kirjoittaminen on lukijan taluttamista kapealla kannaksella. Toisinaan päästään turvallisesti yli, toisinaan yhteistä jalansijaa ei löydy. Mutta niin vaikeaa ja turhauttavaakin kuin tasapainottelu joskus on, se on samalla osa kirjoittamisen viehätystä. Ja toivottavasti myös lukemisen! Sillä mikä on parempaa kuin yhdessä oppia lisää siitä, miten maailma on muuttunut.
Kaisa Viitala (Ikola)
Pohjanmaan Kirjailijat
Pohjanmaan kirjailijoiden oma blogi
Tänä syksynä kirjaston blogissa julkaistaan kolme Pohjanmaan kirjailijat ry:n vierailijabloggausta. Sarjan aloitti Pertti Sillanpää.