Traaginen ja kaunis esitys tuo koskettavalla tavalla julki sen, mistä on tapana vaieta.
Ingmar Bergmanin kirjoittama Sarabande on itsenäinen jatko-osa ja ikään kuin loppusoitto Kohtauksia eräästä avioliitosta -sarjalle, josta tuttu pari, Johan ja Marianne kohtaavat toisensa vuosikymmenten jälkeen.
Tarina kertoo sukupovien välisestä tahtojen taistelusta. Marianne joutuu sivustakatsojaksi Johanin selvitellessä välejään poikansa Henrikin ja lapsenlapsensa Karinin välillä. Sellisti-isä opettaa itse tytärtään, josta pakkomielteisesti haaveilee soolosellistiä. Karin puolestaan kaipaa paria vuotta aiemmin edesmennyttä äitiään ja unelmoi toisenlaisesta urasta.
Keskiöön nousevat toiveet siitä, mitä suvussa halutaan siirtää jälkipolville eteenpäin. Näytelmä pureutuu valta-asemiin, kasvatukseen ja toisaalta kamppailuun kuinka perhettä piinavasta painolastista voi vapautua ja irrottautua kohti uutta. Bergmanilaisena – äärimmilleen latautuneena draamana, jossa hiljaisuudet kaikuvat dialogien välissä – teos syvenee laajemmaksi katsannoksi ihmisyyteen, elämään ja kuolevaisuuteen. Ja kuvaa perintöä ja sitä mitä meistä kaikuu maailmassa sen jälkeen, kun oma aikamme on ylittänyt meidät.
Sarabande on Bergmanin viimeinen elokuvaohjaus (2003). Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään näytelmän Suomen kantaesitys, sen ohjaa Jarno Kuosa. Rooleissa Esa Ahonen, Mari Pöytälaakso, Jukka Puronlahti ja Kristiina Karhu.