Näyttelyssä esillä tekstiili-installaatio.
Näyttely tarkastelee näkymättömyyttä selviytymisstrategiana. Näyttelyn lähtökohtana on taiteilijan käsitys maailmanlopusta kulttuurisen ja henkilökohtaisen pelon lähteenä. Tekstiilin ja äänen avulla näyttely hälventää kehon ja maiseman sekä inhimillisen ja ei-inhimillisen välisiä rajoja. Se ehdottaa, että katoaminen voi olla piiloutumisen tai vetäytymisen sijaan toimijuuden muoto: tapa pysyä läsnä ja samalla tulla osaksi jotakin suurempaa.