Seinäjoen kaupunginkirjaston vinkkipiirissä vinkattiin tulevaisuuteen sijoittuva tieteisromaani:
Piia Leino: Yliaika, 2020
Piia Leino on helsinkiläinen toimittaja ja kirjailija. Häneltä on julkaistu teokset Ruma kassa (ilmestymisvuosi 2016), Taivas (2017), Yliaika (2020) ja Lakipiste (2021). Taivas, Yliaika ja Lakipiste muodostavat trilogian, jonka osat ovat kuitenkin itsenäisiä teoksia. Trilogian kannattaa itse asiassa lukea käänteisessä järjestyksessä. Lakipiste sijoittuu vuoteen 2045, Yliaika vuoteen 2052 ja Taivas vuoteen 2058.
Yliaika-kirja on sijoitettuna kirjastossa scifi-hyllyyn ja edustaa spekulatiivista fiktiota, jossa on mahdollista esittää erilaisia kysymyksiä kuin realistisessa kirjallisuudessa.
Romaanissa eletään vuotta 2052 Suomessa. Kansantalous voi hyvin, ja katukuvassa näkyy vain nuoria ihmisiä. Syynä on se, että Suomen kansalaisuus on rajattu alle 75-vuotiaille. Kansalaisuusrajan saavuttaneille suositellaan omaehtoista exitusta eli vapaaehtoista kuolemaa. Muuten on edessä elämä paperittomana ja vailla terveydenhuoltoa tai muita etuuksia. Jos exitus toteutuu, perilliset saavat periä omaisuuden. Sen sijaan 76 vuotta täyttävän omaisuus siirtyy suoraan valtiolle. Tähän on päädytty ilmastonmuutoksen ja väestörakenteen aiheuttaman taloudellisen taakan takia.
Kirjan päähenkilö Annastiina Kankaanranta on ollut 2020-luvun politiikan johtohahmo, pääministerin puoliso ja itsekin ministeri. Hänen aikanaan saatiin aikaan Lex 75, laki joka muutti perustuslakia ja sääti 75 vuotiaiden kansalaisuusrajauksen. Nyt Annastiina valmistelee omaa exitustaan. Koti on siivottu, kukat tilattu, ylelliset lakanat valittu ja asukin on selvillä. Mutta…
Miten kaikki muuttuukaan, kun tilanne tulee omalle kohdalle. Annastiina pakenee ja hänestä tulee metsämummo, vanhuskarkulainen ja lainsuojaton, joka hakeutuu Laukaan metsiin muiden samankaltaisten karkulaisten joukkoon. Annastiina saa aikaan suuren mediakohun pakenemisellaan. Uutisointi on värikästä, ja karannutta etsitään dronen avulla metsistä.
Annastiinan apuna karkumatkalla on hänen oma amimoninsa, hologrammihahmo, jonka sisältämä tietomäärä auttaa Annastiinaa selviämään. Tämän amimonin saa henkiin älyranneketta heilauttamalla. Koska Annastiina ei pysty luopumaan älykellostaan eikä amimonestaan, hänet lopulta paikallistetaan. Kuinka Annastiinan käy? Taipuuko hän itse luomansa lain edessä? Kuinka yleisö ottaa hänet vastaan? Saako hän ymmärrystä?
Kirja pistää miettimään tehokkuuden ihannointia, elämän suorittamista ja kilpajuoksua ajan kanssa. Yliajassa elämä tehokkuusajattelu on vedetty huippuunsa. Ihmiset suorittavat ja hallitsevat elämäänsä ja lopulta myös kuolemaansa. Ja lopussa huomataan elämätön elämä. Mikä on arvokasta elämässä?
Piia Leino sanoi haastattelussa, että ”ottamalla pois jotain näytetään, mitä hyvää meillä on ollut.” Näin dystopia uhkakuvineen voi näyttää kauneuden.