Vinkkikirjoissa haetaan turvaa rutiineista ja tutkitaan suvun salaisuuksia

Seinäjoen pääkirjaston marraskuun kirjavinkkipiirissä kirjoja suosittelivat Hannele Puhtimäki, Sirpa Rintamäki ja Jaana Savela. Kaikille avoimessa kokoontumisessa vinkattiin mm. seuraavat kirjat:

Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun, 2021

Suomentanut Hilla Hautajoki

Ennen kuin olimme sinun on fiktiivinen tarina Fossin perheen sisaruksista. Taustalla on kuitenkin todellinen Amerikkaa ravistellut skandaali, joka liittyy Memphisissä 1920–50-luvuilla toimineeseen hyvin erityislaatuiseen adoptiojärjestöön. Sitä johti Georgia Tann -niminen nainen, joka kidnappasi köyhien perheiden lapsia ja myi heidät varakkaille perheille. Sisarukset saattoivat näin ollen päätyä eri puolille Amerikkaa irralleen omista juuristaan.

Kertomus liikkuu kahdessa aikatasossa, joista aiempi sijoittuu vuoteen 1939. Rill Foss on tuolloin 12-vuotias ja asuu Missisippi-joella asuntoveneessä vanhempiensa ja neljän nuoremman sisarensa kanssa. Rillin perheen kaltaisia kutsuttiin tuohon aikaan jokimustalaisiksi. He olivat köyhiä ja muiden hyljeksimiä. Rillin näkökulmasta elämä asuntoveneessä on kuitenkin ihanaa ja rakkaudentäyteistä. Kun isä lähtee viemään raskaana olevaa äitiä sairaalaan, Rill jää sisarustensa kanssa veneelle. Vanhempien poissa ollessa sinne tunkeutuu vieraita ihmisiä. Nämä lupaavat viedä lapset vanhempien luokse, mutta totuus on jotain aivan muuta, ja se mullistaa sisarusten ja vanhempien loppuelämän.

Kirjan nykyhetkessä senaattoriperheen tytär Avery Stafford vierailee isänsä kanssa hoivakodissa. Siellä eräs vanha nainen kutsuu häntä Ferniksi ja väittää tuntevansa hänet. Hänellä on myös kiehtova valokuva nuorista naisista, joista yksi muistuttaa paljon Averyn jo hieman muistisairasta Judy-mummia. Tämä kaikki hämmentää Averya ja saa hänet selvittämään sukunsa tarinaa. Lukija pääsee mukaan seuraamaan salapoliisityötä, kun tapahtumat ja ihmisten väliset suhteet alkavat pala kerrallaan hahmottua. Menneisyyden ja nykyisyyden yhdistävinä linkkeinä ovat valokuvan lisäksi mm. kirjoituskoneen nauha sekä tärkeimpänä Judy-isoäiti.

Lukukokemus oli koskettava, ja sisarusten kohtalot jäivät pyörimään ajatuksiin. Vaikuttavuutta lisää se, että tuhansia lapsia ja perheitä on todellisuudessa joutunut kärsimään Georgia Tannin häikäilemättömästä vallankäytöstä. Kirja onkin saanut aikaan aikamoisen ilmiön, kun lapset ovat aikuistuttuaan alkaneet etsiä juuriaan. Kirjan ilmestymisen jälkeen Lisa Wingate on puhunut paljon näistä vaietuista asioista. Hän muistuttaa, että tarinat ovat osa meitä ja ne jäävät meidän jälkeemme – mutta vain, jos ne kerrotaan.

Tarkista kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta.

Tekstissä käsitellyt kirjat pystyssä pöydällä.

Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies, 2021

suomentaja Riie Heikkilä

Kirja valikoitui luettavieni listalle lähinnä kiehtovan nimensä ja kiinnostavan aiheensa perusteella. Päähenkilö on yksinäinen 62-vuotias eläkeläinen Ingemar Modig, jonka elämää rajoittavat erilaiset pakkotoiminnot ja -ajatukset. Kirjailija kertoo myös itse elävänsä pakko-oireiden kanssa, ja siksi hän osaakin todella hyvin kuvata ennakoitavien rutiinien täyttämää elämää.

Ingemarin moninaisista pakkotoiminnoista yksi on jatkuva laskeminen. Laskettavia on aina löydyttävä kolmella jaollinen määrä. Hän laskee esimerkiksi tapetin koivut päivittäin ja varmistaa, että niitä on 33. Hänen on myös herättävä joka aamu juuri vähän ennen herätyskellon pirinää, muuten joku hänen tuttavansa kuolisi sinä päivänä. Tästäkään syystä Ingemar ei halua tutustua uusiin ihmisiin, heitähän pitäisi siinä tapauksessa suojella, koska heidän elämänsä olisi riippuvainen hänen heräämisrituaalinsa onnistumisesta.

Aina ei Ingemarin elämä ole ollut tällaista. Eräs tapahtuma menneisyydessä on saanut aikaan tällaisen mielen ”niksahduksen”, ja nyt pakkotoiminnot tuovat hänen elämäänsä turvallisuudentunnetta.

Kiinnostus jalkapalloa kohtaan on säilynyt Ingemarilla nuoresta miehestä asti. Eräällä päivittäisistä kävelyretkistään hän kiinnittää huomiota erityisen taitavaan ja vikkelään tyttöön jalkapalloa pelaavien poikien joukossa. Ingemar alkaa toivoa näkevänsä tämän taiturin kävelyillään. Jäätyään taas kerran seuraamaan peliä hän unohtaa olla varuillaan ja tulee vedetyksi peliin tuomariksi. Tilanne tuntuu hänestä erittäin pelottavalta, mutta siitä alkaa hyvin epätavallinen ystävyys hänen ja pakolaistytön välillä.

Syyrian Alepposta kotoisin oleva Dalia on reilun kymmenen ensimmäisen elinvuotensa aikana ehtinyt kokea paljon. Hän uskoo, että jalkapallon pelaaminen auttaa häntä pysymään järjissään. Kotona ei oikein ymmärretä Dalian harrastusta ja tilanne kriisiytyy siinä vaiheessa, kun Dalian pitäisi ruveta käyttämään hijabia. Miten pelaaminen onnistuisi sen kanssa?

Kirja on siis tarina ystävyydestä vanhan miehen ja nuoren tytön välillä. Kumpikin saa apua ja tukea toiselta. Dalia kokee, ettei kukaan muu aikuinen ymmärrä häntä samalla tavalla kuin Ingemar. Joistakin tämä epätavallinen ystävyys vaikuttaa oudolta ja tuomittavaltakin, esimerkiksi paikallislehden toimittaja tekee hyvin nopeasti omia johtopäätöksiään. Asiat eivät kuitenkaan ole sitä miltä näyttävät, vaan todellisuus voi olla jotain ihan muuta.

Mainittujen ongelmien lisäksi romaanissa sivutaan myös vihapuhetta, parisuhdeväkivaltaa ja median häikäilemättömyyttä. Rankoista aiheista huolimatta lukiessa tulee tunne, että tarinassa käy silti lopulta hyvin. Lukija saa muistutuksen siitä, että vaikka elämässä olisi tapahtunut hyvinkin surullisia asioita, sen ei tarvitse määrittää tulevaisuutta. Tärkeää on kuitenkin pystyä päästämään irti vanhoista suruista. Avun ja tuen saaminen joskus yllättävältäkin taholta tekee siitä helpompaa.

Tarkista kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta.