Sekä Ia Genbergin Yksityiskohdat että Einar Kárasonin Myrskylinnut ovat vuonna 2023 suomeksi ilmestyneitä nopealukuisia pieniä kirjoja. Kovin paljon muuta yhteistä ei kirjoista äkkipäätä löydykään. Lukemisen arvoisia ovat kuitenkin molemmat.
Pohdiskelua kuumeen kourissa
Ia Genbergin romaani ilmestyi Ruotsissa vuonna 2022. Kirjailija sai teoksesta August-palkinnon, joka vastaa meidän Finlandia-palkintoamme. Häneltä on julkaistu kolme romaania, joista vain tämä yksi on suomennettu. Suomennos on Jaana Nikulan.
Yksityiskohdat on kirja lukijalle, joka arvostaa romaania ilman mutkikasta juonta. Lyhyesti tarinan voi tiivistää näin: minäkertoja, keski-ikäinen nainen, on kovassa kuumeessa ja käy mielessään läpi itselleen tärkeitä henkilöitä ja siinä sivussa myös tärkeitä kirjoja. Luvut on nimetty kyseisten henkilöiden mukaan: Johanna, Niki, Alejandro ja Birgitte. Heistä kolme on ystäviä tai rakastettuja, yksi minäkertojan äiti.
Kukin luku kuvaa minäkertojan ja nimetyn henkilön suhdetta, sen alkua ja loppua. Kuva päähenkilöstä täydentyy näiden henkilökuvausten myötä, mutta aivan tarkkaa siitä ei kuitenkaan tule. Kirjan takakannessa sitä verrataan Helen Schjerfbeckin ei-tarkkarajaisiin omakuviin.
Yhtä ja toista lukijalle kuitenkin paljastuu päähenkilön elämänvaiheista ja persoonasta. Hän on muun muassa ollut taipuvainen jättämään asiat kesken, mutta myös mukautuvainen ja vahvasti sitoutuva ihmissuhteissaan.
Miksi tämä kirja kannattaa lukea? Se on mielestäni loistavasti kirjoitettu ja sen henkilöhahmot ja ajankuva ovat kiinnostavia. Kerrontaan ja ihmiskuvaukseen sisältyvä viisaus puhuttelee, ja rauhallinen ote tekee hyvää. Kirjaa lukiessani pohdin, ketkä ovat ne ihmiset, jotka ovat eniten vaikuttaneet omaan elämääni ja miten he ovat minua ja ajatteluani muovanneet.
Taistelua talvimyrskyssä
Einar Kárasonin romaanissa luonto näyttää voimansa, ja ihminen taistelee henkensä edestä. Islantilaisen kirjailijan pieni romaani on ilmestynyt alun perin vuonna 2018 nimellä Stormfuglar, Tapio Koivukarin suomennos vuonna 2023.
Kárasonilta on ilmestynyt lähes 20 teosta, joista esikoinen vuonna 1981. Hänen läpimurtonaan pidetään 1983 ilmestynyttä Pirunsaari-romaania. Seitsemän teosta on suomennettu.
Myrskylinnut perustuu tositapahtumiin vuodelta 1959, jolloin islantilainen troolari joutui kamppailemaan talvimyrskyä vastaan Newfoundlandin vesillä. Kárasonin romaanissa troolarin nimi on Mafur eli Lokki.
Romaanin keskushenkilö on nuori kansimies Lárus, joka on ottanut kolmannen pestinsä troolariin. Ylpeä isä ja huolestunut äiti ovat tuoneet pojan Reykjavikin satamaan, ja perheen miehet ovat esitelleet laivan hienouksia hälventääkseen äidin huolta. Äiti on menettänyt merelle jo aiemmin veljensä, isänsä ja vaarinsa. Islannissa kalastajan työ on kuin rintamasotilaan, Kárason kuvailee.
Troolari saa valtavan puna-ahvensaaliin Newfoundlandin vesillä. Kalalle varatut tilat ruumassa täyttyvät, mutta kun on aika lähteä kotia kohti, nousee kova myrsky. Vesi on miinusasteista, ja laivan päälle hyökyvät aallot jäätävät laivan rakenteet. Miehet komennetaan hakkaamaan jäätä erilaisilla työkaluilla.
Myrsky kestää monta päivää, ja tilanne pahenee koko ajan. Laivalle tulee tietoa myös muista pulaan joutuneista aluksista. Kapteenin luvalla miehet saavat pitää välillä vain kahden tunnin lepotauon. Sen jälkeen heidän on palattava takaisin kannelle. Kapteeni itse valvoo ja varoittelee ilman taukoja hakkaajia hyökyaalloista.
Vaarallisessa työssä ei vältytä onnettomuuksilta. Kuolemanpelko ja liikarasitus ovat joidenkin henkiselle kantille liikaa. Pelkoa lisää se, että pelastusveneet on irrotettava laivan keventämiseksi. Siten se ehkä pysyisi paremmin pystyssä.
Kirja oli itselleni sukellus tuntemattomaan maailmaan. Muutama laivareissu ja pari souturetkeä eivät vielä tee merenkulkijaa. Valtaosa kalastusaluksessa käytettävästä ammattisanastosta oli itselleni uutta. Paapuuri ja tyyrpuuri olivat tuttuja, mutta menevät suuntina iloisesti sekaisin.
Viehätyin tästä teoksesta ehkä juuri siksi, että sen miljöö oli itselleni niin uusi. Kamppailu meren voimia vastaan on kertomuksessa keskiössä. Henkilöt jäävät muutamaa lukuun ottamatta melko etäisiksi. Kirjallisuuden ystävää ja kirjastossa työskentelevää ilahdutti laivan sähköttäjän miehistöä varten varustama pikkuinen kirjasto. Ja myös se, että juoppo ja elämän kolhima puosu muistettiin vielä hänen kuolemansa jälkeenkin kirjaksi painetuista runoistaan.
Sirpa Pukkinen