Seinäjoen kaupunginkirjaston kevään viimeinen vinkkipiiri pidettiin toukokuussa. Kirjaston työntekijät jakavat vinkkejä taas syksyllä. Vinkkipiiri on avoin kaikille kiinnostuneille. Toukokuun vinkkarit kertoivat mm. seuraavista kirjoista:
Emmi Itäranta
Kuunpäivän kirjeet, 2020
Itärannan kirjassa eletään vuotta 2168. Maapallo on suurilta osin elinkelvoton luonnonvarojen loppumisen, saastumisen ja merien pinnan nousun takia. Selvitäkseen ihmiskunta on perustanut siirtokuntia Marsiin ja Kuuhun sekä rakentanut taivaankappaleita kiertäviä sylinterikaupunkeja. Teknologinen läpimurto on mahdollistanut avaruusmatkailun, lento Maasta Marsiin kestää vain neljä viikkoa.
Maassa asuvat vain ne, jotka eivät pääse sieltä pois. Kirjan päähenkilö Lumi Salo on parantaja, joka on päässyt lähtemään Maasta parantajaopintojensa takia. Lumin puoliso etnobotanisti Sol Uriarte katoaa ollessaan työmatkalla Marsissa. Solin viimeisin projekti liittyy Maan merien puhdistamiseen. Lumi alkaa etsiä puolisoaan ja kirjoittaa tälle kirjeitä, joissa pohtii menneisyyttä, ja yrittää löytää vihjeitä Solin olinpaikasta.
Solia etsiessään Lumi alkaa saada vihjeitä ympäristöjärjestö Kivenkääntäjistä, johon Solin nimi tutkimuksissa yhdistyy. Kivenkääntäjät ei hyväksy sitä tapaa, jolla ihmiskunta hyödyntää Maan ulkopuolisia luonnonvaroja käytettyään ensin Maan luonnonvarat loppuun. Kirjassa otetaankin kantaa siihen, miten tärkeää luonnon kunnioittaminen on, jotta myös tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus siitä nauttia. Yksi kirjan ajankohtaisista teemoista on myös pakolaisuus; kun elinolosuhteet käyvät mahdottomiksi, kotiseudulta paetaan paremman elämän toivossa.
Itäranta kirjoittaa todella kauniisti. Vaikka pohjavire onkin synkkä, kirjassa on hieno tunnelma. Kirjaa voi pitää dystopiana, jossa on kuitenkin mukana myös toivoa. Kirjassa on erilaisia tekstejä, Lumin muistiinpanojen ja kirjeiden lisäksi siinä on katkelmia reportaaseista, uutisista ja hakuteoksista. Näiden tekstien avulla lukija saa tietää, miten ihmiskunta on päätynyt elämään eri puolille Aurinkokuntaa, ja saa lukea ikään kuin tulevaisuuden historiaa. Elämä avaruuden eri kolkissa tuntuu uskottavalta, sillä elämän perusasiat säilyvät samoina riippumatta asuinpaikasta.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka eivät yleensä lue scifiä.
Nina Wähä
Perintö, 2020
Suomentanut Sanna Manninen
Toimin perhe asuu Tornionjokilaaksossa Suomen puolella, eletään 1980-luvun alkua. Perheen vanhin elossa oleva lapsi Anni palaa jouluksi kotiin Tukholmasta. Hän on raskaana, mutta ei ole kertonut siitä vielä kenellekään. Toimin perheessä on 12 lasta, ja lähes kaikki palaavat jouluksi kotiin. Perheen isä Pentti on hallinnut perhettä kovin ottein, hän on arvaamaton ja julma. Jouluna, kun perhe on koolla, tilanne kärjistyy ja lapset vakuuttavat Siiri-äidille, että nyt olisi vihdoin aika ottaa ero.
Tästä käynnistyy tapahtumasarja, jonka seurauksena joku kuolee, se selviää jo kirjan ensimmäisellä sivulla. Wähä tuo hienosti esille jokaisen perheenjäsenen, heidät jokainen esitellään, kun tarinassa on siihen sopiva paikka. Henkilöt kuvataan elävästi ja aidosti, osa saa heti sympatiat osakseen, osa ei. Jokaisella on omat salaisuutensa ja unelmansa, ja pinnan alla tapahtuu paljon. Perheenjäsenten salaisuudet tulevat ilmi vähitellen ja lopulta johtavat siihen, mistä jo ensimmäisellä sivulla puhutaan. Kirjassa pohditaan sitä, miten mennyt vaikuttaa tuleviin sukupolviin ja onko menneestä mahdollista päästä vapaaksi.
Vaikka kirjassa on paljon vakavia tapahtumia, onnettomuuksia, rikoksia ja kuolemaa, se ei kuitenkaan ole läpikotaisin synkkä. Kerronnassa on paljon omalaatuista huumoria ja lämpöä. Suosittelen tätä kaikille, jotka nauttivat mehevästä kerronnasta ja perhetarinoista sekä ovat tykänneet Mikael Niemen klassikosta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.
Jenna Kostet
Linnunluisia, 2020
Linnunluisia sijoittuu Turun ulkosaaristoon. Nimettömäksi kirjassa jäävä saari on eristyksissä ja siellä eletään säiden ja vuodenaikojen armoilla. Saaren hieno luonto ja linnut luovat taustan kirjan tapahtumille. Päähenkilöinä on perhe, joka on viettänyt vuosikausia kesänsä saaressa. Perheen äiti Eija on kotoisin saaresta, ja kesät vietetään tämän kotitalossa. Isä Jouko on lintututkija, jota saareen vetää lintujen lisäksi jokin muukin. Perheen lapset Mikael ja Maaria ovat jo aikuisia. Tarinaa kerrotaan Joukon ja Mikaelin näkökulmasta. Kirjassa on mielenkiintoinen rakenne: nykyhetkessä tarina etenee kronologisesti ja Joukon näkökulmasta kerrottuna tarina etenee nykyhetkestä taaksepäin, lopusta siihen hetkeen, josta kaikki sai alkunsa.
Tarinan alkuasetelma selviää jo ensimmäisillä sivuilla. Nainen joutuu veden varaan ja hukkuu. Mikaelille selviää kesän aikana, että kuolleella naisella, Rebekalla, on jotain tekemistä hänen perheensä kanssa. Mikael tutustuu Rebekan tyttäreen Matildaan, joka elää saarella yksin, pienessä mökissä, vain lokit seuranaan. Matilda vetää Mikaelia vastustamattomasti puoleensa, mutta muut saarelaiset pitävät Matildaa omituisena ja karttelevat tätä.
Vähitellen selviää, mitä saaressa on vuosia sitten tapahtunut ja miten se vaikuttaa perheeseen ja erityisesti Mikaeliin. Kirjassa pohditaan perhesuhteita ja vanhemmuutta ja sitä, mitä salaisuudet voivat ihmisten välisille suhteille tehdä. Erityisen hyvin kuvataan masennusta, sillä perheen äiti Eija on selvästi masentunut, vaikka siitä ei perheessä suoraan puhutakaan, eikä oikeastaan mistään muustakaan. Eijan ja Joukon avioliittokin tuntuu lukijasta kummalliselta. Linnut ovat mukana kirjan joka sivulla, Jouko uppoutuu lintututkimukseensa ja linturetkiinsä, Eija inhoaa lintuja, sillä ne vievät Joukon pitkiksi ajoiksi pois kotoa. Matildalla on lintuihin erityinen suhde, sillä hän näyttää osaavan puhua niiden kieltä.
Luonto on kirjassa vahvasti läsnä, punaisen auringon lämmittämän kallion ja merituulen voi melkein tuntea ihollaan. Suosittelen kirjaa niille, joita kiehtoo meri, saaristo ja linnut ja joita kiinnostaa ihmisten väliset suhteet.