John Irving: Kaikki isäni hotellit. Tammi, 1981.
Jos perheeseen kuuluu isä, jonka pakkomielteenä on perustaa hotelleja, lapset, joista yksi on homo, yksi rakastunut ärhäkkään, suorasanaiseen sisareensa, yksi lakannut kasvamasta ja yksi lähes kuuro, haiseva Suru-koira, joka ei jätä perhettä kuolemansa jälkeenkään, moottoripyörällä ajava karhu sekä äiti, joka yrittää pitää tämän kaiken koossa. On selvää, että kovin arkisentasaista perhe-elämää on turha odottaa.
Tapahtumien moninaisuutta lisäävät vielä laajenevaan perhepiiriin liittyvät henkilöt: inhimillistyvä Susie-karhu, Junior Jones, jonka mielestä kaikki siskot ovat kunnon tyttöjä, Freud, joka lähtee etsimään älykästä karhua – ja löytääkin sen -, sekä isoisä Iowa Bob, valmentaja, joka on päättänyt pysyä kunnossa ikuisesti – ja pysyykin, jos ei ikuisesti, niin ainakin loppuun asti.
Perheen matka kulkee hotellista ja maanosasta toiseen unelmien perässä, suru ja kuolema alati kannoilla. Irving kuljettaa tarinaa taiturimaisesti absurdiuden ja realistisuuden sekä mustanpuhuvan tragiikan ja ilakoivan komiikan välillä säilyttäen koko ajan mukana suurenmoisen lämmön ja hellyyden. Irvingin mukaan keino jollain tavoin selvitä mielettömässä maailmassa on huolenpito perheenjäsenistä ja läheisistä, vaikka aina sekään ei riitä. Toinen keino selvitä on uneksia uneksimasta päästyä, mutta myös hyväksyä se, että unelmat pakenevat, muuttavat koko ajan muotoaan ja toteutuessaankin ovat erilaisia kuin osasimme uneksia.
Kuvaamansa maailman eriskummallisuudella ja groteskiudella Irving tuo esiin todellisen maailman mielipuolisuuden, jolle mikään fiktio ei vedä vertoja.
Hannele Puhtimäki