Herta Müller: Sydäneläin, Tammi, 1996
Romanialaissyntyinen, nykyisin Saksassa asuva Herta Müller (s. 1953) sai vastikään Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Müller on kuvannut tuotannossaan paljon Romaniassa asuvan saksalaisväestön ahdinkoa diktaattori Ceauşescun aikana. Kyseiseen aikakauteen sijoittuu myös hänen romaaninsa Sydäneläin. Mülleriltä on suomennettu myös kaksi muuta teosta, Matala maa (1989) ja Ihminen on iso fasaani : kertomus (1990).
Sydäneläimen pääosassa on lähes nimettömäksi jäävä kertojaminä, pienestä maalaiskylästä opiskelukaupunkiin muuttanut tyttö. Hän asuu viiden muun opiskelijan kanssa ahtaassa huoneessa, kaikilla matkalaukut sänkyjensä alla. Opiskeluaikana kertoja ystävystyy kolmen miesopiskelijan kanssa. Yhdessä he lukevat kiellettyjä kirjoja, valokuvaavat ja keskustelevat. Heidän elämänsä koostuu alussa opiskelusta ja myöhemmin työstä, jatkuvasta tavaroiden penkomisesta, kuulusteluista, tappouhkauksista ja yleensäkin pelon alla elämisestä. Keneenkään ei voi luottaa, ilmapiiri on ahdistava. Pakoa yrittävät päätyvät hautausmaalle. Iloa tai helpotusta elämään on vaikea löytää.
Müllerin teos Sydäneläin on proosaromaani, mutta hänen käyttämänsä kieli on hyvin runollista. Kerronta on pirstaleista ja välähdyksenomaista. Preesensin lomassa kulkevat kertojaminän lapsuudenmuistot kotikylästä. Müller käyttää paljon kielikuvia: kirjassa kaupungit kuvastuvat ihmisten kasvoilta, kirjoittaja vetää lauseet ihonsa päälle ja rakkaudella on riidassa kynnet. Repliikkejä ei ole kirjoitettu erilleen, vaan henkilöiden sanat on kirjoitettu suorasanaisten lauseiden sisään.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat diktatuurin ja pelon aikakauteen. Ahdistus ja pelko välittyvät tehokkaasti myös teoksesta, ja lukukokemus on paikoin raskas. Müllerin runollinen ja kuvallinen kieli kuitenkin etäännyttää tapahtumia, mutta tekee toisaalta samalla tekstistä vaikeasti lähestyttävän. Henkilöhahmot jäävät sananmukaisesti hahmoiksi, eikä heistä oikein saa otetta. Sydäneläin on aiheensa puolesta tärkeä kuvaus vaikeasta ajanjaksosta ja ahdistavasta elämästä, mutta selkeän proosakerronnan ystävän se saattaa jättää kylmäksi.
Johanna Pitkäranta