Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
Otava, 2007. 319 s.
Verkon silmässä
Anja Snellman on kirjoittanut monia intiimejä, koskettavia ja monia ajankohtaisia, kohahduttavia kirjoja, ja myös monia, joissa nämä molemmat puolet kohtaavat tasapainoisesti. Tämänkään teoksen ajankohtaisuutta ei voi kiistää, ei myöskään sen koskettavuutta. Se on kirja lapsilta viedystä lapsuudesta, kaiken muuttumisesta kauppatavaraksi ja myös internetin vallasta, verkosta, jossa kaikki on saatavilla, mutta johon voi joutua pyristelemään kuin kala tai kärpänen.
”Minä katosin kaksitoista vuotta sitten joulukuun ensimmäisellä viikolla O:n kaupungissa.”, aloittaa kadotessaan 14-vuotias Jasmin Martin tarinansa. Jasminin elämä saa uuden suunnan hänen tutustuttuaan Lindaan. Piano- ja ratsastustunnit ja cheerleaderharjoitukset jäävät ja tilalle tulevat lintsailut, näpistelyt ja työ Lemmikkikaupassa, työ, jossa asteittain siirrytään eläintenhoidosta takahuoneposeerauksiin ja prostituutioon.
Tytöt katoavat samana iltana, mutta vain Linda löytyy joitakin kuukausia myöhemmin kuolleena. Jasminin vie mukanaan kauas pois Kastaja, joka omien sanojensa mukaan pelastaa hänet paholaiselta, puhdistaa, antaa uuden elämän ja kastaa hänet Ruutiksi – miksi juuri siksi, siihen voi etsiä vastausta Raamatusta, kuten moniin muihinkin viitteisiin. Aluksi Jasmin-Ruut yrittää karata viikoittain, mutta myöhemmin, kun hänellä olisi kaikki mahdollisuudet, hän ei enää edes ajattele lähtöä.
Entä miten selviää äiti, joka kadottaa tyttärensä? Luonnottomaksi, huonoksi itsensä tunteva äiti? Äiti kirjoittaa kirjan tyttären katoamisesta, perustaa Kadonneiden Omaisten yhdistyksen ja antaa heidän surulleen kasvot, vaihtaa gynekologin ammattinsa kampaajaksi eikä koskaan suostu luopumaan toivosta. Toivo painaa enemmän kuin epävarmuus: Lindan äiti, jolta toivo on viety, ei jaksa.
Teoksessa on tapahtumiin useampia näkökulmia: Jasmin-Ruutin kummallisen kaiken tietävän, muistelevan kerronnan katkaisevat välillä otteet äidin kirjoittamasta kirjasta sekä ulkomaalaisten veljesten Ringon ja Randin tarina, joka osaltaan kuvaa ihmiskaupankäynnin globaalisuutta.
Kaikkea keskellä on internet. Siellä eletään ja keskustellaan, siihen tottuneelle itsensä esittäminen ja paljastaminen on tuttua. Sen kautta Jasmin-Ruut pysyy perillä kotimaansa ja perheensä asioista ja katselee ilmasta käsin kuvia kotikaupungistaan. Ja lopulta sieltä löytyvät myös vastaukset sille, joka jaksaa tarpeeksi sinnikkäästi yrittää, etsiä ja pyydystää.
Aiheen kauheudesta huolimatta teos ei tule lukijalle liian ahdistavaksi ja siksi torjutuksi. Sen Snellman on välttänyt ajallisella etäännyttämisellä: Jasmin-Ruut pystyy vuosien jälkeen kertomaan kokemistaan tapahtumista analyyttisen neutraalistikin. Hän koskettaa ja lähtee lukijan mukaan, haastaa pohtimaan syitä, seurauksia, vaihtoehtoja.
Hannele Puhtimäki