Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen, Kuoriaiskirjat, 2014
Suomalainen scifi- ja fantasianovellistiikka kukoistaa – mutta paljolti pienilevikkisissä lehdissä tai verkossa. Onneksi parhaimmistoa kootaan välillä kansien väliin novellikokoelmiksi ja -antologioiksi. Yksi tällainen on Petri Laineen ja Anne Leinosen yhdessä kirjoittamista, aiemmin lehdissä julkaistuista novelleista koottu Kuulen laulun kaukaisen. Tätä kokoelmaa ei vaivaa antologioita usein häiritsevä epätasaisuus, vaan jokainen novelli on laatutavaraa.
Kuulen laulun kaukaisen on fyysiseltä kooltaan pieni, pehmeäkantinen ja sisältää vain viisi novellia. Spefinovellit ovat kuitenkin usein pitkiä, niin nämäkin. Kansi on mielestäni onnistunut, sen avaruuspukukuva johdattaa lukijan välittömästi oikean genren ääreen. Suurin osa novelleista onkin scifiä ja loputkin voidaan lukea spekulatiivisen fiktion lajikirjoon.
Aloitusnovelli Tänään kosketin maailmaa on vaikuttava ja kauhistuttava aloitus kirjalle. Se on novelli maata kiertävän avaruusaseman miehistön reaktioista, kun he katselevat maapallon tuhoutumista voimatta tehdä asialle mitään. Heti alusta lähtien on selvää, että kenellekään ei käy hyvin, mutta mikä on se nimetön uhka, joka saa aikaan hiljaisen, kauniin maailmanlopun?
Ässä on puolestaan kertomus supisuomalaisesta lentäjäsankarista, jonka haavoittumattomuus ja taituruus toisessa maailmansodassa saavat yliluonnollisia piirteitä. Novellin sotakuvaus on havainnollista ja uskottavaa, lukija voi suorastaan kuulla lentokoneet ja haistaa konehallin katkut.
Lumen kevät ja Kuulen laulun kaukaisen vievät lukijan ulkoavaruuteen, vieraiden elämänmuotojen ja lajien pariin. Lukuelämystä värittää ihana outous, mutta myös tunnistaminen. Kuulen laulun kaukaisen on peräti romanttinen tarina, joskin kielletyn rakkauden osapuolet ovat jotain muuta kuin ihmisiä. Mielenkiintoista on, että molempien tarinoiden yhteiskunnassa lisääntymistä säännellään tiukasti. Lumen kevät käyttää lisäksi nanobotteihin liittyviä kauhuskenaarioita taitavasti hyväkseen.
Kuvat eivät valehtele–novelli tapahtuu Neuvostoliitossa, ja siinä on vaihtoehtohistorian piirteitä. Puolueen virkamies Vasili Tupakov alkaa saada kummallisia kirjeitä, ja pikku hiljaa novellin tunnelma kääntyy hitusen kafkamaiseksi. Totuus on kuitenkin olemassa, tuolla jossain, ehkä Siperiassa.
Lisätietoa kirjoittajista:
Anne Leinonen: http://usvazine.wordpress.com/
Petri Laine: http://kosmoskyna.net/Arkisto/2004/2004-03/KKK_Laine.htm
Mervi Heikkilä