Helsinkiläisen Emmi Pesosen, maarianhaminalaisen Karin Erlandssonin ja tukholmalaisen Sara Osmanin vuonna 2022 suomeksi ilmestyneissä kirjoissa kuvataan eri-ikäisten naisten elämää taitavasti ja samastuttavasti.
Emmi Pesonen: Taikurin tyttäret
Emmi Pesonen on helsinkiläinen näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija. Vuonna 2022 ilmestynyt Taikurin tyttäret on hänen toinen romaaninsa.
Taikurin tyttäret kertoo kahdesta sisaruksesta, Lindasta ja Magdasta, sekä seuraavaan sukupolveen kuuluvasta Indrasta eli Innasta. Perheen äiti lamaantuu pikkusiskon syntymän jälkeen, ja lääkäri-isä on paljon poissa kotoa. Niinpä siskoksista tulee hyvin läheisiä toisilleen.
Avioerossa sisarukset revitään erilleen. Äiti haluaa, että isosisko Linda jää huolehtimaan isästä. Hän itse muuttaa Magdan kanssa Helsinkiin. Pesonen kuvaa muutoksen vaikutuksia ja siskosten tunteita uskottavasti.
Kirjan alussa ja lopussa keskeinen henkilö on Inna. Tällöin eletään vuotta 2021. Lindan osuus lähtee pikkusiskon syntymästä vuonna 1975, Magdan taas vuodesta 1990, jolloin hän on 15-vuotias ja riuhtaisee itsensä irti kotoa.
Inna on arkeologi, joka saa turvaa faktoista. Kun isoisä, kirjan nimessäkin mainittu hypnoosista ja taikuudesta kiinnostunut lääkäri, on kuollut, Inna alkaa kärsiä uudelleen aktivoituneista kivuista. Hän hakeutuu hypnoosihoitoon, missä hänelle selviää elämän valheellisuus. Isoisän jälkeen jättämien tavaroiden avulla menneet tapahtumat alkavat löytää oikean paikkansa. Kaikki, minkä varaan hän on rakentanut, sortuu hetkessä.
Jotta lukunautinto ei tärvelly, kirjan juonta ei kannata paljastaa tämän enempää. Jos olet kiinnostunut muistojen merkityksestä, suvuissa kulkevista oikeista ja sepitetyistä tarinoista ja kiinnostavista henkilöhahmoista, sinun kannattaa tarttua tähän kirjaan.
Karin Erlandsson: Koti
Uudessakaarlepyyssä syntyneen ja Maarianhaminassa nykyään asuvan Karin Erlandssonin Hem oli ehdokkaana Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2022. Kirjan suomensi Katariina Kallio, ja se sai nimekseen Koti.
Koti on ennen muuta ahvenanmaalaisten naisten tarina. Myös meri on tärkeässä roolissa: se tuo ja vie ja muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan. Ajallisesti Erlandssonin romaanissa kuljetaan kivikaudesta vuoteen 2019. Tapahtumapaikkoja ovat Ahvenanmaan eri saaret ja tietenkin myös meri. Kun miehet lähtevät, koti jää naisten vastuulle, elettiin sitten mitä aikaa hyvänsä. Myös vastakkainen asetelma romaanissa kuvataan. Yhteinen nimittäjä eri luvuissa on litteä harmaa kivi, jonka keskellä on valkoinen rengasmainen kuvio. Joku poimii sen maasta, pitää itsellään tai lahjoittaa sen toiselle.
Ahvenanmaan historian vaiheet tulevat eläviksi yksittäisten ihmiskohtaloiden kautta. Lia asuu Saltvikin viikinkikylässä 800-luvulla, Ragnhild seuraa isänsä kirkonrakentamista Jomalassa 1100-luvulla, Karla pakenee isonvihan aikaan Sundista kohti Ruotsia, kumlingelainen Berta on jättänyt asumuksensa ja piiloutunut lapsineen metsään vuonna 1808. Nuori Maria viettää juhannusta 1900-luvun alussa keskikesän valoa tulvivassa luvussa. Monia muitakin naisia lukija tapaa.
Erlandssonin ahvenanmaalaiset ovat eläviä ihmisiä. Kieli on ilmaisuvoimaista, mutta ei liian maalailevaa. Naisten tarinat ja heidän kohtalonsa jäävät mietityttämään. Kirjan loppuun on koottu faktoja tapahtumapaikoista. Opin mm. sen, että Ahvenanmaa on noussut merestä noin 10 000 vuotta sitten ja että sen asuttaminen alkoi noin 6000 vuotta sitten.
Sara Osman: Kaikki mikä jäi sanomatta
Sara Osmanin romaani on ilmestynyt vuonna 2022. Kirjoittaja on tukholmalainen asianajaja, ja kyseessä on hänen esikoiskirjansa, joka ilmestyi ruotsiksi viime vuonna. Kirjan on suomentanut Sirje Niitepõld.
Romaani on loistavasti kirjoitettu ja tässä ajassa kiinni oleva tarina kolmesta noin kolmikymppisestä tukholmalaisesta ystävyksestä: Amandasta, Sofiasta ja Carolinesta. Heillä on erilaiset lähtökohdat, mutta jokaiseen kohdistuu kovia paineita.
Sofia on avustava juristi lakifirmassa. Hän on juuriltaan somali ja lähtöisin muslimiperheestä. Hän pyrkii olemaan työssään täydellinen ja tekemään uhrauksia, jotta pääsisi urallaan eteenpäin. Tilanne vaatii epärehellisyyttä moneen suuntaan: hän ei voi kertoa omalle perheelleen nykyisestä elämäntavastaan eikä liioin avautua perheestään töissä tai vapaa-aikaa viettäessään.
Amanda on liikkeenjohdon konsultti perheestä, jossa vanhemmat ovat pystyneet taloudellisesti tukemaan jälkikasvuaan. Amanda solahtikin aikoinaan sujuvasti Tukholman opiskelijapiireihin. Vanha ystävä Sofia jäi yksin, kunnes Caroline otti hänet siipiensä suojaan.
Amandan paineet ovat erilaisia kuin Sofian. Veljen itsemurha on lyönyt säröille sekä hänet että vanhemmat. Amanda suree, mutta hänestä on myös raskasta olla se eloon jäänyt lapsi. Äiti soittaa tyttärelle joka päivä ja ripustautuu häneen muutenkin. Amanda hukuttaa pahaa oloaan päihteisiin. Feministinä hän sietää pinnallista Carolinea vain siksi, että tämä on Sofian ystävä.
Caroline on jättänyt oikeustieteen opinnot kesken. Hän keskittyy nyt somettamiseen ja yrittää tehdä mahdollisimman upeita postauksia itsestään ja elämästään. Hän asuu menestyneen mutta tylyn Alexin kanssa. Caroline haaveilee kirjailijan urasta, ikävöi Kaliforniaan ja pyristelee alati arvostelevan äitinsä otteessa.
Kesän mittaan Sofian, Carolinen ja Amandan kokemat paineet sekä jännitteet ihmissuhteissa kasvavat. Lukijalle selviää samalla, millaisia tunteita myllertää pinnan alla. Osman kuvaa uskottavasti muun muassa piilorasismia, katkeruutta toisten hyväosaisuudesta ja monenlaista vallankäyttöä. Tilanne kärjistyy Carolinen juhannusjuhlissa. Tuo ilta muuttaa monen elämän.
Miksi tähän tukholmalaisystävyksistä kertovaan kirjaan kannattaa tarttua? Vaikkapa siksi, että se tuo päivänvaloon myös vaiettuja aiheita. Se myös lisää ymmärrystä maailmasta, jossa elämme ja sen eri ilmiöistä.
Sirpa Pukkinen