Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto
Halusin ymmärtää otsikon omistussuhteen hyvin konkreettisesti, koska minulla oli jo pikkupoikana ikioma kirjasto. Se sijaitsi Jurvan Tainuskylässä keittiön kirjahyllykössä, jossa minulla oli oma reviirini.
Kirjat oli aseteltu pituusjärjestyksessä vasemmalta oikealle. Kunnian olla ykkönen sai Hanhiemon satulipas, joka oli kapea mutta korkea. Sen selässä oli tarra, johon oli merkitty pelkkä numerosarja 001.
Mitään aakkosellista koodia ei tarvittu. Noin viidenkymmenen kirjan joukosta kyllä löysi etsimänsä lastenkirjan, sikäli kuin sen omistin. Lainaajina toimi lähinnä oma kotiväki. Olisi harmittanut, jos iltasaduksi toivottu kirja olisi ollut menossa kodin ulkopuolella. Tärkeintä oli pitää kirjastoa − ja istua juhlavasti kirjastonhoitajana paikalla, kun oli asiakkaita.
Esikuvana toimi Jurvan kirjastoa hoitanut iäkäs herrasmies Arvo Liimakka. En ole virallisesti selvittänyt, oliko hän aikanaan ainut työntekijä Jurvan kirjastossa. Mutta joskus kun asia on tullut joidenkin silloisten jurvalaisten kanssa puheeksi, niin hekään eivät ole muistaneet pikkupoika-ajoiltani muita kirjastovirkailijoita kuin Liimakan.
Joskus olen pysähtynyt miettimään, mikä merkitys omalle kirjailijan uralleni oli sillä, että Jurvan kirjastossa sattui toimimaan näyttävästi mies. Mahdotonta sanoa, muttei siitä ainakaan haittaa ollut, että kiinnostuin jo pienenä kirjoista ja kirjaston omistamisesta.
Jussi Matilainen
Sarjassa alueen kirjailijat kirjoittavat aiheesta Minun kirjastoni / Minä ja kirjasto.