Seinäjoen kaupunginkirjaston marraskuun vinkkipiirissä luettavaa suosittelivat kirjaston työntekijät Hannele Puhtimäki, Sirpa Rintamäki ja Jaana Savela. Jos et päässyt paikalle, voit lukea kirjoista bloggauksista, joista tämä on ensimmäinen. Vuoden 2021 viimeinen kaikille avoin vinkkipiiri kokoontuu pääkirjaston Jaaksi-salissa 9.12 klo 18.
Aino Huilaja: Pakumatkalla, 2021
Kuvitus ja valokuvat Jerry Ylkänen
Uutisankkuri Aino Huilaja ehti tulla monelle tutuksi työnsä takia. Myös hänen irtisanoutumisensa julkisesta työstä ylitti uutiskynnyksen. Päätöstä edelsi pitkä sisäinen kamppailu, jatkuva stressi ja tunne oravanpyörässä juoksemisesta.
Kaikki ahdisti. Hän itse käytti asiasta ilmaisua pasiloituminen.
Huilaja päätti ostaa miehensä kanssa pakettiauton ja tehdä siitä asumiskelpoisen. Autolla suunnattaisiin kohti vapautta. Oranssi pakettiauto löytyikin Tampereelta ja sai nimen Ranssi. Pariskunta tyhjäsi kotinsa tavaroista ja vuokrasi sen muiden käyttöön. Matkaan lähtö lykkääntyi hiukan, koska Ranssin sähköasennustyöt venähtivät. Reissaajat ehtivät kokea kylmässä autossa asumisen ihanuuden helsinkiläisellä leirintäalueella.
Viimein matka kuitenkin alkoi lokakuussa 2019. Ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä Ranssin nokka kohti Latviaa ja Puolaa, sitten Fuengirolan kautta Lanzarotelle kahdeksi viikoksi. Lanzarotella elämiseen alkoi jo löytyä verkkaisempi rytmi. Teneriffan piti olla lyhyt kauttakulkupysähdys matkalla La Gomeralle, mutta kaikki meni siellä pieleen. Ainolle tuli paise peppuun, ja Ranssiin syttyi punainen valo, joka ei ottanut sammuakseen. Pysäys venähti kahdeksi viikoksi, ja hermo kiristyi.
Viimein matkaajat pääsivät La Gomeralle, jossa aika tuntui pysähtyneen. Saarella he viimein oivalsivat, ettei vapauden tunteeseen tarvita paljoa. Kaikki oli täydellistä sellaisenaan. Sitten tapahtui kuitenkin onnettomuus. Ensin rotkoon tipahti dronen ohjaimeen liitetty kännykkä ja hetken päästä maa petti puhelinta pelastamaan menneen Ainon jalkojen alta. Onneksi kaikesta selvittiin vähin vammoin.
Pian maailmalta alkoi kuulua huhuja koronasta. Matkaajat päättivät lähteä Espanjasta Ranskaan. Se tapahtuikin viime hetkellä, sillä Espanja laittoi rajansa kiinni. Ainoa auki oleva maatilamatkailualue löytyi Pyreneiden vuoristoalueelta pienestä kylästä. Suomalaiset olivat tuolloin ainoat reissaajat, mutta isäntä antoi heidän majoittua tilalla. Ranskan ulkonaliikkumiskielto kuitenkin jatkui ja jatkui, ja samalla Suomesta alkoi kuulua huolestuttavia uutisia. Ehtisikö pariskunta takaisin Suomeen ennen rajojen sulkeutumista? Aikaa oli kolme päivää ja kilometrejä 3000.
Reissaajat saivat kokea monenlaisia jännittäviä, puuduttavia ja mieleenpainuvia hetkiä maailmalla. Nyt Ranssi on huilaamassa kotimaassa, mutta toivottavasti se pääsee taas seikkailemaan ja saamme lukea lisää matkanteosta.
Tarkista kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta
Lotta Saahko: Papan kanssa kahvilla, 2020
Lotta ja pappa ovat tulleet parhaiten tunnetuiksi koronalauluistaan. Jo puolentoista vuoden ajan he ovat ladanneet Facebookiin videoita, joissa he laulavat yhdessä papan lapsenlapselleen opettamia lauluja. Laulut ovat iskelmiä ja vanhoja koululauluja, sunnuntaisin virsiä. Videoita on kertynyt jo liki 500 ja seuraajia somessa 200 000.
Kaikki alkoi siitä, kun Lotan teatteritaiteen opinnot keskeytyivät koronan sulkiessa Lontoon oppilaitoksen. Lotta palasi Valkeakoskelle papan rintamamiestalon yläkertaan koronaa pakoon. Kaksikolla olikin nyt yllättäen yhteistä aikaa, ja he rupesivat laulamaan. Eräänä päivänä pappa sanoi, että Evakon laulun sanat voisivat kertoa hänen elämästään, ja Lotta huomasi kysyä, mitä on olla karjalainen.
Pappa alkoi vähitellen avautua ja kertoa lapsuudestaan Impilahdella, perheestään ja evakkotaipaleestaan Kuusjärven kautta Valkeakoskelle. Aiemmin hän ei ollut juurikaan kertonut näistä asioista. Evakkotaipaleeseen liittyy vaikenemisen kulttuuri, ja monia asioita on haluttukin unohtaa. Evakkoperheen taival ei useinkaan ollut ruusuinen, esimerkiksi papan perheessä nimet muutettiin, jotta elämä olisi helpompaa.
Lotta kertoo, että pappa on kuin puhjennut kukkaan. Hän oli aiemmin omissa oloissaan viihtyvä ja sisäänpäin kääntynyt, mutta nyt hän on valmis lähtemään heti, jos jonnekin pyydetään. Hänestä on tullut iloinen ja hän nauttii omien sanojensa mukaan elämästä. ”Uskallan laulaa julkisesti ja jutella ihmisten kanssa. Tämä on elämäni parasta aikaa”, kertoo pappa.
Saahkon papan elämänasenne on: Selviydytään tästä hetkestä ja mennään eteenpäin. Joka hetkessä on jotain hyvää. Yhtenä syynä suosioon lienee myös se, ettei hänen ikäisiään pappoja ole paljon sosiaalisessa mediassa.
Lotta Saahkon kirjassa on 60 tarinaa. Jokaisen alussa on lyhyesti papan kuulumiset, joiden kautta päästään muistelemaan asioita. Lotan mukaan hän on oppinut ymmärtämään papan kertomusten vuoksi paremmin myös itseään ja karjalaisuuttaan.
Kirja sopii kaikenikäisille. Sen soisi päätyvän eri-ikäisten ihmisten luettavaksi, jotta se innostaisi muistelemaan ja tallentamaan myös muiden sukujen omia tarinoita.
Kaksikon lämpö ja ilo on huomattu laajasti, ja heille on sadellut tunnustuksia. Heidät valittiin yleisöäänestyksessä vuoden 2021 positiivisimmiksi. Aiemmin Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto valitsi papan Vuoden isovanhemmaksi. Valkeakosken kaupunkikin myönsi heille kulttuuripalkinnon ja nimesi heidät Vuoden vapaaehtoisiksi.