Sami Kukka: Menen veteen, Helmi-levyt, 2009
Sami Kukan uuden albumin kannessa on kaunis ja luonnonraikas vuoristomaisema virtaavine puroineen. Alkuvaikutelma ennen ensimmäistäkään nuottia on tarunomainen ja eeppinen. Kun albumi alkaa, on tunnelmointi yhä luonnonläheistä ja voimakasta, mutta eritoten haurasta ja herkkää, jopa minimalistista.
Suomalainen laulaja-lauluntekijä Sami Kukka kuljettelee sointuja akustisella kitarallaan läpi levyn tuttuun tapaan. Kukan aikaisempiin äänityksiin verrattuna selvin ero on kuitenkin tuotantopuolella. Taustalla liikkuu mitä hämyisempiä soittimia ja äänimattoja. Pekko Käpin jouhikko, islantilaisesta folkyhtye Múmista tutut kilinät ja kolinat sekä eteerisen kauniit naisvokaaliharmoniat luovat ainutlaatuisen tunnelman teoksen ympärille.
Vuosi sitten syyskuussa todistamastani Sami Kukan soolokeikasta jäi hyppysiin jokseenkin samanlainen tunnelma kuin levystä. Vaikka kappaleissa puhutaan paljon keväästä, kesästä ja juoksevan veden äärellä oleilusta, sopii se myös syvään syksyyn. Sateen ropina, odotus ja haikailu ovat omiaan lämpöisen teekupposen, tämän levyn ja mieluisan kirjan läheisyydessä.
Touko Santamaa
Katso cd-levyn saatavuus Eepos-verkkkokirjastosta.