Hotakainen Kari: Henkireikä, Siltala, 2015
Kari Hotakaisen uusin kirja Henkireikä on tarina rikoksen suunnittelusta. Tarinan kertoja on Rikoskomisario. Komisario on liittynyt sekakuoroon saadakseen sosiaalisia kontakteja sekä paetakseen työtään, se kun tahtoo seurata häntä kaikkialle.
Kuorossa laulaminenhan on tutkitusti hyvä ja onnellisten ihmisten harrastus. ”Kuorossa laulaminen tarkoittaa sitä, että teemme yhdessä kaikkemme, jotta unohtaisimme itsemme.” Kuoronjohtaja tsemppaa kuorolaisia, joilla on sävelkorvat hukassa.
”Jos siviili, siis joku teistä näkee rikollisen, hän saattaa ajatella: siinäpä on erityisen epämiellyttävä ja epäonnistunut ihminen. Mutta minä näen rikollisessa yksilön, joka on käyttäytynyt poikkeuksellisella tavalla.” Näin Komisario näkee rikollisen poliisin silmin, samalla tavalla kuin innokas lintubongari näkee linnut eri tavalla kuin tavallinen lenkkeilijä.
Samassa kuorossa on myös Suntio ja Parturikampaaja. Suntion ompelijavaimo on jäänyt työttömäksi ja kaipaa töitä. Suntio päätyy ahdingossaan riisumaan vainajilta vaatteet ennen niiden päättymistä polttouuniin. Näistä kankaista Suntion vaimo ompelee hienoja kaste- ja häämekkoja. Tämä ei tietenkään ole helppo asia Suntiolle, ja hän uskoutuu kuorossa Parturikampaajalle.
Parturikampaaja on invalidisoituneen miehensä omaishoitaja, ja hän on äärimmäisen ahdistunut ja väsynyt elämäntilanteeseensa. Parturikampaaja on sietokykynsä äärirajoilla. Hän näkee tilaisuutensa tulleen ja alkaa kiristää Suntiota. Suntion vaihtoehtoina ovat suuri häpeä ja työttömyys tai Parturikampaajan puolison surmaaminen.
Suntio uskoutuu Komisariolle ja pyytää tätä estämään rikoksen. Näin tunnontuskat siirtyvät Komisariolle. Mitä hän tekee ja mitä hänen tulisi tehdä?
Vaikka kerronkin juonesta näin paljon, voin taata, ettei se ole vielä mitään. Itse lukemalla huomaa miettivänsä monia asioita uudella tavalla. Hotakaisella on kyky tehdä se meille lukijoille: antaa ajattelemisen aihetta.
Kirja kertoo rikoksen suunnittelusta. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Komisariota kiinnosta ihmisen psykologia, se, miten aivan tavalliset ihmiset päätyvät tekemään rikoksia. Kun pinnaa venytetään, on kenestä tahansa mihin tahansa. Ihminen on kuin maatuskanukke: yhdessä ihmisessä on monta kerrosta, monta sisäkkäistä ihmistä, väittää Komisario.
Hotakaisen kirjoitustyyli
Hotakaisen tyyli on tykittävää, aforistista, terävää. Lauseet ovat ytimekkäitä. Kirjasta voisi poimia sitaatteja vaikka kuinka paljon, ja tekstistä huokuu ymmärrys pienen ihmisen koettelemuksia kohtaan.
”Tiedämme ihmisestä paljon, emmekä mitään. Mikä on ihmisen lopullinen luonne?
Luonne on se, mikä jää jäljelle kun riisutaan vaatteet, asunto, perhe, työ ja maine ympäriltä. Jää se ydin. Ydinmehu. Kun ihmistä oikein tiristää, ottaa siitä mehut, kyllä se luonne sieltä esiin tulee. Halkaise sitruuna, purista puolikasta nyrkissäsi, käteen jää sitkoisa mytty. Se on se luonne.”
Jaana Savela