Löytö poistoehdotuksista: Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta, Tammi, 1990
Käydessäni läpi kirjastomme poistoehdotuksia jäin tutkimaan tarkemmin japanilaisen Kazuo Ishiguron kirjaa Pitkän päivän ilta. Kirja kertoo hovimestarista, joka koko elämänsä ajan on pyrkinyt työssään täydellisyyteen ja arvokkuuteen. Mielessäni ajattelin, että on aivan mahdotonta, että japanilainen voi kirjoittaa niin perienglantilaisesta palvelijasta kuin hovimestari. Selailin kirjaa ja kun luin muutaman rivin kirjan alusta, totesin että tässä taitaa olla kirja minun makuuni.
Kirjan alussa hovimestari Stevensin isäntä on vaihtunut, ja hän on joutunut täysin uuteen tilanteeseen, kun nykyinen isäntä vitsailee hänelle: ”Seuraavien päivien aikana opin, että työnantajani huomautuksista ei pitänyt hämmästyä, ja hymyilin korrektisti aina, kun havaitsin kiusoittelevan sävyn hänen äänessään.” Stevens miettii päänsä puhki monien viikkojen ajan, miten hänen pitäisi kiusoitteluun suhtautua: odotetaanko häneltä todella leikkimielistä vastausta?
Kirjassa ei ole huikeita tapahtumia, vaan sen rungon muodostaa Stevensin tekemä automatka kartanon entisen taloudenhoitajan neiti Kentonin luokse. Matkalla Stevens pohtii työtään hovimestarina ja uransa huippukohtia. Kirja sivuaa myös maailmanhistoriaa, mikä tekee siitä mielenkiintoisen historiasta pitävälle. Kirjan puolessa välissä toki mietin, mihin kirjailija pyrkii tämän kuivakan hovimestarin tarinallaan, mutta romaani avautuu, kunhan pääsee kirjan loppuun.
Kirjan ytimen muodostaa täydelliseen arvokkuuteen pyrkiminen ja tinkimättömän velvollisuudentunnon täyttäminen, mikä vie hovimestarin välillä humoristisiin ja välillä traagisiin tilanteisiin. Ja kirjaa voi tulkita kukin omalla tavallaan. Lukemisen edetessä kirjan olemattomat tapahtumat pitivät minut otteessaan ja lauantaivuorovapaa kotitöistä vapauduttuani sujui tämän kirjan kanssa mukavasti. Töihin palattuani siirsin kirjan uudestaan hyllyyn odottamaan innokkaita lukijoita.
Kuka tämä Kazuo Ishiguro oikein on? Hän on toki syntynyt Nagasakissa, mutta muuttanut jo 6-vuotiaana Englantiin, joten englantilainen yhteiskunta on hänelle tuttu jo lapsuudesta saakka. Hän on kirjoittanut myös muita romaaneja, jotka ovat ilmestyneet Tammen Keltaisessa kirjastossa. Kirjasta Pitkän päivän ilta on tehty myös elokuva.
Suositukset: yli 40–vuotiaille kuivasta huumorista pitäville.
Tähtiä: 4/5
Merja Koski-Aho
Etsi kirjaa Eepos-verkkokirjastosta.