Juna 69: kun elämät suistuivat raiteiltaan on todellisiin tapahtumiin perustuva historiallinen sukuromaani. Se on Anita Näslindh-Ylispangarin ensimmäinen romaani. Hänen aiemmat julkaisunsa ovat liittyneet sosiaali- ja terveysalaan.
Vuonna 2021 ilmestynyt kirja alkaa talvisodan viimeisistä päivistä Iittalan juna-aseman lähettyviltä, jossa kaksi junaa on törmännyt yhteen. Lukija heitetään suoraan onnettomuuspaikan pimeään yöhön, sillä sota-ajan määräysten mukaisesti niin asema kuin junatkin on pimennetty.
Sotasensuurin takia Suomessa ei uutisoitu laajasti onnettomuudesta. Vain Käkisalmen Sanomissa siitä oli pieni uutinen, jossa kerrottiin turman aiheuttaneen joitakin loukkaantumisia ja menehtymisiä. Tästä ei voinut päätellä, että oli tapahtunut Suomen siihen asti vakavin rautatieonnettomuus, jossa kuoli peräti 31 ihmistä. Heistä 15 oli lapsia, sillä toinen juna oli kuljettamassa sotalapsia Helsingistä Ruotsin Haaparantaan. Onnettomuudessa sai surmansa myös junaa kuljettanut Jalo Leppänen. Kirjailija on hänen lapsenlapsensa.
Jalo Leppänen päätyi kohtalokkaalle työkeikalle sattumalta työkaveriaan tuuratessaan. Onnettomuuden aikaan hän oli 32-vuotias. Daisy-vaimo jäi heidän kahden poikansa yksinhuoltajaksi. Myöhemmin onnettomuudesta olivat syytettynä toisen, pohjoisesta tulleen, junan veturinkuljettaja ja Iittalan aseman junanlähettäjä. Vaikka Jaloa ei virallisesti syytetty, myös Daisy sai osakseen ikäviä vihjailuja ja häntä nimiteltiin murhaajan leskeksi.
Vaikka kirja alkaa rajulla onnettomuuskuvauksella ja siinä on paljon raskaita asioita, ei tarina ole pelkkää synkistelyä. Palattaessa ajassa taaksepäin lukija saa seurata rauhattoman stadin kundi Jalon ja ujon suomenruotsalaisen maalaistyttö Daisyn rakkaustarinaa ja perheen perustamista. Tutuiksi tulevat myös muutaman muun onnettomuusjunissa matkustaneen elämänkulut Helsingin Kallion kaupunginosassa 1900-luvun eri vuosikymmeninä.
Minua viehätti erityisesti kirjan rakenne. Luvuissa joku päähenkilöistä, useimmiten Jalo tai Daisy, kuvailee tiettyä elämänvaihettaan sekä siihen liittyviä tuntojaan. Seuraavassa luvussa siirrytään aina parisen vuotta eteenpäin. Minusta tuntui lukijana kuin olisin selannut heidän valokuva-albumiaan tai saanut heiltä kirjeitä. Kirja yltää myös hetkeen, jolloin kirjailija tiedustelee isältään, Jalon lapselta, miltä tästä tuntuisi, jos hän kirjoittaisi kirjan tästä heidän sukunsa elämään vaikuttaneesta tapahtumasta.
Suosittelen lämpimästi tätä, ainakin minua kovasti sykähdyttänyttä kirjaa. Se muistuttaa, miten tietty tapahtuma voi sekunneissa muuttaa elämänkulkuja ja vaikuttaa kauas tulevaisuuteen. Hiljattain on ilmestynyt myös kirjaa täydentävä Auttavat kädet: Juna 69:n turmasta pelastuneet.
Sirpa Rintamäki