Raaska, Anna-Mari: Belizessä kaikki on paremmin, Nemo, 2000
Otetaan saksalainen rakentaja, joka ei halua asua Suomessa ja suomalainen toimittaja (kirjan kirjoittaja), joka ei halua asua Saksassa, kaksi lasta ja ekologinen elämäntapa. Haussa paikka, joka olisi trooppinen, englanninkielinen ja kohtuuhintainen. Belize ei ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta sinne tämä perhe päättää muuttaa.
Neljän vuoden yhteiselon aikana muuttolaatikot on pakattu seitsemän kertaa ja nyt pakkaaminen alkaa taas. Anna-Marin avomies Uli haluaa ottaa mukaan mm. moottorisahan. Ajatus on tietenkin järjetön, kun lento Belizeen kulkee Teksasin kautta. Teksas ja moottorisaha eivät ole hyvä yhdistelmä, varsinkaan kun Ulin luonnonmukaiseen vakaumukseen kuuluvat rastaletit, jotka ”kuvittavat ilmeisesti tullimieskoulun oppikirjan kohtaa ”pitkätukat ja muut narkkarit, jotka ovat ansainneet läpikotaisen ruumiintarkastuksen.”
Päästyään Belizeen, perhe elää länsimaalaisittain aika alkeellisissa oloissa. Vesisäiliö on ulkona, ei pesukonetta, ei jääkaappia. Naisten ja miesten näkökulma alkeellisuudesta on erilainen:
mies: aitoa elämää, jossa ei mitään turhaa;
nainen: raa´an työn huima lisääntyminen.
Perhe kohtaa monenmoisia vastoinkäymisiä: poliisit tutkivat talon huumeiden varalta, vettä sataa kaksi viikkoa putkeen ja kaiken näköisiä elukoita on joka paikka täynnä. Rahat ovat välillä vähissä, mutta Ulilla on erinäisiä projekteja rahan ansaintaan ja moottorisahakin saa vielä tilaisuuden. Positiivisuus säilyy. Tämä ei olisi ollenkaan sellaista elämää jota itse haluaisin elää, mutta on hauska lukea elosta ja selviämisestä aivan vieraassa kulttuurissa.
Omasta mielestäni kirja kannattaa lukea sen hauskojen juttujen ja mustan huumorin takia. Kirjoittaja Anna-Mari Raaska antaa kolme muutakin syytä lukea kirja: ” Siksi, että ei ole muutakaan tekemistä, siksi, että saatavilla ei ole toista suomenkielistä kirjaa Belizestä, ja ennen kaikkea siksi, että osa jokaisen kirjan tuotosta menee suoraan ja lähes lyhentämättömänä tulevan Belizen-kotini kattopelteihin.”
Hanna Kotila