Carlos Maria Dominguez: Paperitalo, Basam books, 2006
Kirjallisuus voi olla ajankulua, tiedonhankintatapa tai elämäntapa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että kirjallisuus on vaarallista tai että siihen voisi kuolla. Paperitalon ensimmäinen kappale todistaa tämän kuitenkin mahdolliseksi: ”Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.”
Yliopiston kirjallisuuden professori Bluma Lennonin kuolema panee liikkeelle tapahtumaketjun, joka vaikuttaa usean ihmisen elämään. Mystinen, sementtiä rapiseva kirjapaketti saapuu kuolleen professorin osoitteeseen ja kirjan arvoitusta lähtee ratkaisemaan Bluman kollega. Hän saa selville, että kirjan on lähettänyt bibliofiili Carlos Brauer, joka on tavallaan tämän kirjan päähenkilö (jos kirjoja ei lasketa), vaikka häntä ei koskaan tavata.
Brauer on keräilijä, joka on täyttänyt kotinsa kymmenillä tuhansilla kirjoilla. Niitä on kaikkialla muualla paitsi kapealla parvisängyllä. Brauer käy ainoastaan kylmässä suihkussa, jotta vesihöyry ei pilaisi kylpyhuoneessa asuvia teoksia.
Hänellä on kirjoista kortisto, kirjoilla on tietty hyllyjärjestys ja hän ottaa myös kirjojen tunne-elämän huomioon. Hän ei sijoita vierekkäin teoksia, joiden tekijät eivät ole tulleet toimeen keskenään tosielämässä.
Brauerin kirjastossa tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena hänen elämänsä menee aivan tolaltaan. Brauer muuttaa meren rannalle, mutta mitä tapahtuu kirjoille ja lopulta myös Brauerille? Minkä takia hän on lähettänyt sementtiä tippuvan kirjan Blumalle? Sen saat selville kun luet tämän kirjan!
Hanna Kotila
Etsi kirjaa Eepos-verkkokirjastosta