Riikka Ala-Harja: Reikä, LIKE, 2013
”Meillä kirjastolaisilla on erityisen hyvät hauikset. Painavat kirjat kehittävät käden lihaksia, vaan eivät enää kauan. Sähkökirja surkastuttaa kirjastohauikset.” Viisikymppinen Tarmo, kirjastovirkailija ja lähiömies, ottaa kantaa e-kirjoihin tuoreesta näkökulmasta. Ainakin meitä kirjastossa ahertavia ajatus huvittaa.
Tarmo, jonka elämässä on naisen mentävä aukko, on yksi Riikka Ala-Harjan elokuussa 2013 ilmestyneen Reikä-novellikokoelman päähenkilöistä. Tarmo odottelee niskavaivaisena yllätysjuhlia kotonaan, mutta kukaan ei tunnu muistavan hänen 50-vuotispäiväänsä. Ei edes kaunis naislääkäri tai farmaseuttityttö huomaa yhdistää päivämäärää ja syntymäaikaa, mikä on Tarmosta omituista ja loukkaavaakin: lääkäri pitää häntä vain potilaana ja apteekin nuorella naisella pyörivät muut asiat mielessä.
Syntymäpäiväsankarilla on niskajumin lisäksi paha ikäkriisi: vatsaa sekä nenä- ja korvakarvoja on liikaakin, mutta päälaen hiuksia ja rohkeutta tehdä tuttavuutta naisten kanssa liian vähän. Omaan vanhenemiseen ja kuolevaisuuteen liittyvien ajatusten painoa eivät suinkaan kevennä naapurin iäkkään Annikin kanssa tehdyt matkat hautausmaalle.
Vanhenemista ja kuolemaa pohtii myös kokoelman ensimmäisen novellin päähenkilö, nuori nainen, jonka 30-vuotispäivä on parin kuukauden päästä. Sitä ennen hän haluaisi päästä eroon asuinkumppanistaan Asserista, joka lähinnä ärsyttää, mutta on toisaalta hyvä olemassa petikumppanina, vuokranmaksajana, sotkujen siivoajana sekä turvaa antavana lämmittäjänä.
Nainen pakenee riitoja kirkkomaalle, laskeutuu kaivetun haudan pohjalle makaamaan ja tuumaa siellä elämäänsä uudesta vinkkelistä. Se, syntyykö maan uumenissa tärkeä oivallus, jää lukijan arvioitavaksi.
Tarinoiden ihmiset ovat persoonallisia, mutta varsin inhimillisiä olentoja. Heidän elämäntilanteensa eivät ole helppoja. Vaikka vanheneminen, sairaus sekä kuolema tai muu läheisen menetys toistuvat, kokoelman jälkimaku ei ole elämää karvaampi. Apeudelta, murheelta, eroilta ja menetyksiltä harva välttyy tosielämässäkään. Huojentavaa toki on, jos muutos parempaan tai helpompaan on jo idullaan. Lisäksi lukijalle iloa tuottavat sekä henkilöhahmoihin liittyvät että kielelliset oivallukset.
Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma. Sen nimi viittaa konkreettiseen aukkoon, useassa novellissa hautaan tai avantoon. Kaikki kokoelman 12 novellia eivät ole uusia, vaan mukaan on otettu kirjailijan aikaisemmin kirjoittamaa lyhytproosaa muokattuna. Kaksi novelleista, Satakerta ja Saari, ovat saaneet innoituksensa realistisista miljöö- ja ihmiskuvistaan tunnetun Esko Männikön valokuvista.
Sirpa Pukkinen
PS: Pääkirjasto Apilan novellit löytynevät piakkoin nykyistä helpommin. Novellikokoelmat on tarkoitus syksyn mittaan erotella romaaneista, tarroittaa ja hyllyttää omaksi ryhmäkseen kaunokirjallisuushyllyihin.