Carol Shields & Blanche Howard
Kuiva kausi
Otava, 2015
Kahden kanadalaisen kirjailijan, Carol Shieldsin ja Blanche Howardin, yhdessä kirjoittama Kuiva kausi on ilmestynyt suomeksi kesällä 2015 Hanna Tarkan suomentamana. Englanniksi se ilmestyi 24 vuotta aiemmin eli vuonna 1991. Ehkä siksikin kirjan päähenkilöt lähettävät toisilleen sähköisten viestien sijaan paperisia kirjeitä.
Suomessakin arkisen ja samalla viisaan kerronnan taiturina tunnettu Carol Shields menehtyi syöpään vuonna 2003. Hänen laajasta tuotannostaan on suomennettu monta teosta, osa aivan viime vuosina eli Shieldsin kuoleman jälkeen. Eniten suitsutusta hän on saanut romaanistaan Kivipäiväkirjat, joka ilmestyi vuonna 1993. Blanche Howard sen sijaan on ainakin itselleni täysin tuntematon kirjailija. Hänetkin kirjan etuliepeen teksti mainitsee palkituksi kirjailijaksi.
Kuiva kausi -teos koostuu kirjeenvaihdosta, jota kotoa satojen kilometrien päähän komission neuvonantajaksi muuttanut juristi, aviovaimo ja äiti Jocelyn sekä hänen koti-isän rooliin totutteleva miehensä Charles käyvät keskenään. Koska talous on tiukka, he haluavat säästää puhelinkuluissa ja kirjoittavat siksi toisilleen pitkiä kirjeitä. Kirjeiden odotteleminen tuo tarinaan lisäjännitettä. Asioiden laittaminen paperille tutustuttaa molemmat puolisot entistä paremmin toisiinsa ja omaan itseensä.
Shields on kirjoittanut miehen ja Howard naisen kirjeet. Varsinkin eron alkuaikana kirjeet ovat pitkiä ja kumpikin osapuoli kertoo niissä vuolaasti tuntemuksistaan ja päivän mittaan tapahtuneista asioista. Lukija saa nähtäväkseen myös ne kaksi kirjettä, joista puolisot saavat postitse toisiltaan vain typistetyt versiot.
Sillä välin, kun Jocelyn totuttautuu uusiin ihmisiin ja työhön, Charles kamppailee arkisten ongelmien kuten hajoavan lämmityskattilan ja vaikeaselkoisten teini-ikäisten lastensa kanssa. Oman lisänsä muuttuneeseen kuvioon tuovat myös molemmat isoäidit, naapuriston äreä leskimies Gil, uusi tehokas ja älykäs siivooja Sue ja perheen tyttären, Mian, parhaan ystävän vanhemmat. Vastaavasti Jocelyn tutustuu komission muihin jäseniin, Gary Grantin näköiseen hurmuri Vanceen, kommuunissa asuvaan Jessicaan sekä runoilijanakin mainetta saaneeseen Austiniin.
Charles ottaa kodin haltuunsa ja tekee pieniä ja suurempiakin muutoksia, jotka eivät ilahduta vaimoa. Kirjeisiin tulee eron alkuajan haikeuden ja ikävöinnin sijaan vähitellen muitakin sävyjä, kun pariskunta vaihtaa toisen käytökseen ja ratkaisuihin liittyviä ajatuksia.
Mitä pidemmälle Ottawan-pesti kuluu, sitä innokkaammin Jocelyn on työssä mukana. Hän kokee olevansa arvostettu ja saavansa toteuttaa itseään aivan eri tavalla kuin aiemmin. Charles taas löytää ensin puolipäivätyön ja sitten vahingossa markkinoilta sellaisen raon, johon hän päättää arkkitehtinä asettua. Myös Luovat yhteydet -kurssi tuo hänen elämäänsä uusia ihmisiä ja uutta ajateltavaa.
Kirjan nimi, Kuiva kausi, ja etenkin alkuperäinen nimi A Selibate season, viittaa siihen, että aikaisemmin myös fyysisesti läheinen pariskunta ajautuu sitä etukäteen ajattelematta vaimon työn takia lähes vuoden kestävään selibaattiin. Tarinassa ruoditaan eron vaikutusta parisuhteeseen kuitenkin monesta muustakin näkökulmasta.
Se, että teos koostuu kirjeistä, tekee rakenteesta kiinnostavan. Sekä miehen että vaimon tunteet ja kokemukset välittyvät kirjeissä taitavasti. Lukija voi halutessaan miettiä myös sitä, kertovatko puolisot toisilleen asioista rehellisesti vai valikoiden. Koska kumpikin kertoo toiselle kirjeessä myös käymistään keskusteluista, tulee sivuhenkilöistäkin eläviä, vaikka he ovat mukana vain kirjeissä.
Aivan kuten muissakin Shieldsin kirjoissa, myös tässä arki on vahvasti läsnä. Sen kautta kirjailija, tai tässä tapauksessa kirjailijat, kuvaavat suurempia asioita: rakkautta, itsensä ja toisten arvostamista, henkistä ja fyysistä vieraantumista, sitoutumista sekä pitkään naimisissa olleiden ihmisten keskinäisiä valtasuhteita. Koska Jocelyn uudessa pestissään työskentelee köyhyyden naisistumista selvittävän komission lainopillisena neuvonantajana, kirja tarjoaa pohdittavaa myös siitä, miten köyhyys vaikuttaa ihmisen omanarvontuntoon ja heikentää hänen mahdollisuuksiaan puolustaa itseään.
Kirja muuttui sitä kiinnostavammaksi, mitä pidemmälle sen lukemisessa ehti. Ainakin itse jätin haikeana jäähyväiset tarinan päähenkilöille ja kiinnostaville sivuhenkilöille. Ovatko Shieldsin ja Howardin kaikki ratkaisut uskottavia, sen voi jokainen lukija päättää itse.
Sirpa Pukkinen