Aleksandrs Čaks: Sydän jalkakäytävällä
Suomentanut Mirja Hovila
Latvialaista kirjallisuutta on ilmestynyt Suomessa yllättävänkin vähän, kun ajattelee, miten lähellä Latvia on. Viime vuosina tätä puutetta on korjannut etenkin pieni Paperiporo-kustantamo.
Yksi Paperiporon julkaisemista kirjoista on Aleksandrs Čaksin kokoelma Sydän jalkakäytävällä. Kirja koostuu noin neljästäkymmenestä runosta ja parista novellista. Siinä on myös kattava esipuhe kirjailijan vaiheista sekä valokuvia ja muutaman lauluksi sävelletyn runon nuotitkin.
Čaksia pidetään Latvian ensimmäisenä kaupunkirunoilijana, ja hänen tuotoksissaan nimenomaan Riika onkin usein lähes pääosassa. Hän oli modernismin edelläkävijöitä omassa maassaan ja mukana nuorten kirjailijoiden ryhmässä, joka pyrki uudistamaan kirjallisuutta.
Neuvostomiehityksen jälkeen Čaksin elämä muuttui. Hänet valjastettiin kirjoittamaan poliittisesti hyväksyttyjä runoja. Aiheiden lisäksi myös runon muoto oli tuohon aikaan tarkkaan valvottua. Čaksin suosima vapaa mitta ei käynyt uusille vallanpitäjille, joten hänen piti siirtyä kirjoittamaan loppusointuja ja perinteistä runomittaa. Čaks kuoli jo vuonna 1950, alle 50-vuotiaana.
Heli Laaksonen ja Aleksandrs Čaks: Poimit sydämeni kirjahyllystä
Viime vuonna tuli kuluneeksi 120 vuotta Čaksin syntymästä ja hänen runojaan julkaistiin suomeksi peräti kahden kirjan verran. Toinen kirja on vähän omaperäisempi tapaus. Monille tuttu suomalainen murrerunoilija Heli Laaksonen on viime vuosina innostunut Latviasta ja latvian kielestä. Hän on kääntänyt suomeksi Čaksin runoja ja koonnut niistä omien runojensa kanssa kirjan Poimit sydämeni kirjahyllystä, jota hän kutsuu runovuoropuheluksi. Kirjassa tosiaankin vuorottelevat Čaksin runot ja Laaksosen niihin laatimat vastaukset, myös runomuodossa.
Kirja on todella viehättävä! Runot koskettavat, mutta myös nostattavat hymyn huulille. Runojen rinnakkainelo ja vuoropuhelu sujuvat luontevasti, ja molempien kirjailijoiden tekstien tunnelmat välittyvät lukijalle asti.
Vizma Belševica: Bille, Bille ja sota, Bille ja nuoruus
Suomentanut Mirja Hovila
Samaan aikaan 1930−1940-luvuilla, kun runoilija Aleksandrs Čaks asusteli Riian työläiskortteleissa, eleli samoilla nurkilla myös Vizma Belševican romaanien päähenkilö Bille. Billen kotitalo sijaitsi Varis-kadulla, aivan lähellä suurempaa katua, joka on nykyään nimetty Čaksin mukaan.
Kirjan nimihenkilö Bille on ensimmäisessä kirjassa pieni tyttö. Elämä on köyhää, mutta Billen mielikuvitus rikas. Isä on lempeä mutta viinaan menevä. Äiti ei kestä hänen ryyppäämistään, kun rahat eivät meinaa riittää ruokaankaan. Usein Bille lähetetään tien yli kauppaan hakemaan ruokaa velaksi. Billeä se nolottaa, mutta eihän hän muutakaan voi kuin ottaa velkavihon kauniiseen käteensä ja kauppiaan mulkoilut tiskin takaa vastaan.
Bille viettää paljon aikaa myös sukulaisten kanssa. Kesäksi hänet lähetetään maalle tätikullan luokse. Siellä hänen tehtäviinsä kuuluu mm. lehmien paimentaminen serkkutytön kanssa. Kotona Riiassa hänellä on isoäiti, joka kertoo monenlaisia, mielikuvitusta kutkuttelevia tarinoita.
Kirja on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Kuitenkin sen kautta pääsee tutustumaan myös Latvian historiaan. Maassa elettiin 1930-luvun puolivälissä Karlis Ulmaniksen yksinvaltaisessa, oikeistolaisessa hallinnossa. Ulmaniksen henkilökultista lukija saa hyvän käsityksen lukiessaan Billen ja hänen isoäitinsä osallistumisesta kaupungilla itsenäisyyspäivän juhliin. Bille on hyvä lapsikuvaus. Se koostuu arjen sattumuksista ja tapahtumista, joihin Billen vilkas mielikuvitus ja rohkea toimeen tarttuminen hänet vie. Teksti on sujuvaa ja miellyttävää luettavaa.
Kirjalle on ilmestynyt myös kaksi jatko-osaa: Bille ja sota sekä Bille ja nuoruus, joissa seurataan Billen elämää eteenpäin 1940-luvulla. Silloin Latviassa niin kuin muuallakin Euroopassa kuohuu. Maa joutuu maailmansodan melskeessä kolmeen kertaan saksalaisten ja venäläisten miehittämäksi.