Tämänkertaisissa vinkeissä esitellään kolme hyvin erilaista romaania. Yhteistäkin niissä kuitenkin on: ne kuvaavat lasten elämää, tosin kolmessa eri paikassa kolmeen eri aikaan. Tarinoissa on kuitenkin paljon muitakin aineksia.
Johanna Hulkko: Onnenpäiviä
Oululaissyntyisen Johanna Hulkon Onnenpäiviä-romaani sijoittuu kirjailijan lapsuusmaisemiin Oulun Raksilaan. Eletään joulukuuta 1970-luvulla. Vuonna 2023 ilmestyneen kirjan päähenkilö on neljättä luokkaa käyvä Hannele, tyttö, joka tasapainoilee vanhempien ja ympäristön lapsille esittämien vaatimusten ja oman tahtonsa välillä.
Hannele on herkkävaistoinen, joten häneltä ei jää paljon huomaamatta. Hän joutuu kantamaan myös muiden salaisuuksia. Niitä on omassakin perheessä: äidillä, isällä ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvalla sisarella. Omista ongelmistaan Hannele vaikenee, eikä kerro vanhemmilleen saman luokan tyttökolmikon masinoimasta kiusaamisesta.
Hannele rakastaa lukemista ja ärsyttää tietäväisyydellään myös aikuisia. Kirjat ruokkivat muutenkin vilkasta mielikuvitusta ja synnyttävät pelkoja, jotka vaivaavat etenkin nukkumaan mennessä. Hulkko kirjoittaa hienosti toden ja kuvitellun rajan vuotamisesta.
Yksinäisyydestä kärsivän ja kirjojen maailmaan uppoutuvan tytön tapaa havainnoida ja kokea maailmaa kuvataan romaanissa taitavasti, samoin hänen kärjistyvää ahdinkoaan. Nautin myös monista Hulkon ilmaisuista. Hannele on huomannut muun muassa että ”innostunut ihminen on naurettava, pitää pysyä puoli-innokkaana ”. Hän tietää myös, että kun ”suree lukiessaan, olo on murheellinen, mutta samalla ihana. Voi itkeä toisen suruja, ei tarvitse ajatella omiaan”.
Belinda Bauer: Katkeamispiste
Vuonna 2020 ilmestynyt Annukka Kolehmaisen suomentama dekkari sopii verisiä tarinoita vierastavalle jännityksen ystävälle. Toki tämänkin kirjan alkuasetelma on kamala: kolme lasta, Jack, Joy ja Merry, menettävät väkivallanteossa äitinsä.
Kirjassa liikutaan kahdessa eri ajassa. Äidin katoaminen ja menehtyminen tapahtuu vuonna 1998, ja lasten elämään palataan kolme vuotta myöhemmin. Silloin tarinaan tulevat mukaan myös aviopari Catherine ja Adam sekä poliisit, jotka tutkivat alueella tapahtuvia asuntomurtoja. Mainitun pariskunnan koti on yksi niistä, joihin Kultakutriksi nimetty voro tunkeutuu.
Samaan aikaan Jack, Joy ja Merry asuvat kolmistaan perheen talossa. Isä on lähtenyt ja jättänyt lapset oman onnensa nojaan. Vanhin lapsista, vasta 14-vuotias Jack, on kehitellyt keinon hankkia ruokaa ja vaatteita. Valheet ovat ainakin toistaiseksi uponneet naapurustoon, eikä lasten tilanteeseen ole puututtu. Toki heidän outoja tapojaan ihmetellään.
Tarina on mielestäni kirjoitettu hyvin ja vetävästi. Jännitys tihentyy loppua kohti, ja lukija saa ounastella niin varkaan kiinnijäämistä kuin sitäkin, selviääkö kolme vuotta aiemmin tapahtunut surmatyö.
Celeste Ng: Kadonneet sydämemme
Amerikkalaisen Celeste Ngin romaania on kiitetty sen ajankohtaisuudesta. Vaikka kyseessä onkin dystopia, siinä on monia nykymenosta tunnistettavia elementtejä. Kirja sijoittuu Yhdysvaltain Cambridgeen ja New Yorkiin.
Taina Helkamon suomentama romaani kertoo Gardnerin perheestä, joka on typistynyt kolmihenkisestä kahden hengen taloudeksi. Isä Ethan asuu kahdestaan 12-vuotiaan poikansa Noahin eli Birdin kanssa. Perheen äidin on ollut pakko lähteä kotoaan kolme vuotta aiemmin. Syy selviää lukijalle ja Birdille vasta vähitellen.
Gardnerit ovat vain yksi niistä perheistä, jotka ovat joutuneet kärsimään PACT-laeista eli laeista, jotka on laadittu suojelemaan amerikkalaisia vierailta vaikutteilta. Erityisesti laeista kärsivät silmätikuiksi joutuneet kiinalaistaustaiset ihmiset. Lakien säätämistä on edeltänyt valtava taloudellinen kriisi, jonka on katsottu johtuneen Kiinan toimista.
Perheen äiti, Margaret Miu, on aasialaistaustainen runoilija. Hänen kohtalokseen koituu runokokoelma, jonka yhdestä runosta tulee sattumalta PACT-lakeja vastustavien iskulause. Suojellakseen lastaan huostaanotolta vanhemmat päättävät, että äiti katoaa perheen elämästä lopullisesti. Kolme vuotta lähdön jälkeen Bird saa postissa oudon viestin ja alkaa selvittää, mitä äiti on halunnut hänelle kertoa. Viesti vie Birdin yksinäiselle matkalle.
Miten pojan käy? Millä tavoin äiti on osallistunut vastarintaan? Mikä rooli siinä on kirjastojen työntekijöillä? Näihinkin kysymyksiin saat vastauksen lukemalla tämän kiinnostavan kirjan.
Sirpa Pukkinen