Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
(alkuteos 2016, suom. Raisa Porrasmaa 2020)
Irasshaimase! Keiko tervehtii sinua ryhdikkäästi ja kuuluvalla äänellä kassalla kirkkaasti valaistussa konbinissa. Konbini on japanilainen lähikauppa, missä Keiko on työskennellyt 18 vuotta. Hän on ollut siellä kaupan avajaisista lähtien ja nähnyt monen esimiehen ja myyjän tulevan ja menevän. Keiko työskentelee itse osa-aikaisena. Aloittaessaan konbinissa hän oli opiskelija, ja nyt hän on 36-vuotias. Keikolla ei ole muuta työkokemusta kuin työskentely konbinissa. Hän ikään kuin elää ja hengittää lähikauppaa. Joskus Keiko näppäilee unissaan kassakonetta ja herää siihen, että tervehtii asiakkaita. Keikon suhtautumista konbiniin on aluksi helppo pitää neuroottisena. Tarinan jatkuessa kuitenkin selviää, että se on hänen koko elämänsä.
Keikon osa-aikatyötä ja naimattomuutta ihmettelevät kaikki paitsi Keiko itse. Kirja on tarkka kuvaus naisiin kohdistuvista odotuksista. Se, mikä on japanilaisen yhteiskunnan silmissä outoa ja epänormaalia, on Keikolle täysin normaalia. Kirja kyseenalaistaa, mitä ”normaali elämä” edes on. Lähipiiri utelee jatkuvasti Keikon ihmissuhdeasioista, työllistymisestä ja aloilleen asettumisesta. He kehottavat ja neuvovat. Kun sitten konbiniin palkataan uusi työntekijä, katkera ja ahdistunut nuori Shiraha, Keiko päättää kokeilla elämässään jotain täysin uutta. Lähikaupan nainen on ilahduttavan erikoinen, virkistävä kirja. Se on omituinen mutta rehellinen.
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät
(alkuteos 2002, 1. laitos 2004, uusi laitos 2017 suom. Taru Nyström)
Hylkäämisen päivät on Ferranten toinen romaani. Se kertoo repivästä kivusta, minkä jokainen hylätyksi tullut tunnistaa. Olga on äiti ja vaimo, joka eräänä tavallisena huhtikuun iltapäivänä hylätään. Hänen miehensä Mario ilmoittaa lähtevänsä ja jättää samalla heidän lapsensa, Ilarian ja Giannin, Olgan vastuulle. Aluksi Olga ei ole uskoa, että Mario todella jättää heidät, vaan uskottelee itselleen tuntevansa miehensä. Hän arvelee miehen kokevan äkillistä hämmennystä asioista ja tarvitsevan vain toipumisaikaa. Mutta Mario ei tule takaisin. Niin alkaa tukahduttava ajanjakso, joka hajottaa Olgan mielenterveyden. Ferrante kuvaa uskomattoman realistisesti ja syvästi mielen järkkymistä, joka saa Olgan tekemään epätoivoisia ja väkivaltaisia asioita.
Perheen lapset joutuvat tavallaan kummankin vanhemman hylkäämiksi. Vaikka Olga on fyysisesti paikalla, henkisesti hän on muualla. Lapset ärsyttävät Olgaa, ja koska hän on nyt yksin heidän kanssaan, vastuukin tietysti kasvaa. Emotionaalinen hylkääminen on pelottavaa ja erittäin hämmentävä kokemus lapsille. Kun Gianni sairastuu, Ilaria kantaa huolta paitsi isoveljestään myös äidistään. Olga on äkkipikainen ja suuttuu helposti. Ennen pitkää lapset alkavat oireilla muuttuneessa kasvuympäristössä. Lukemalla kirjan saat selville, millainen rooli naapurin muusikolla ja Napolin naisparalla on tässä tarinassa.
Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa (2020)
(alkuteos 2018 suom. Kristiina Drews 2020)
Nimeämätön päähenkilö, joka elelee mukavasti perintörahoillaan Manhattanilla, haluaa nukkua vuoden. Hän haluaa eristäytyä kaikista ja kaikesta, kadota uneen. Elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, eikä se tarjoa mitään kiinnostavaa. Päähenkilö hakeutuu psykiatrille, jolle valehtelee ongelmistaan ja saa siten tämän määräämään hänelle valtavan määrän lääkkeitä. Psykiatri on melko vinksahtanut hänkin ja hahmona todella absurdi. Päähenkilön lähin ystävä, Reva, vierailee aina välillä päähenkilön luona vuodattamassa omia ongelmiaan viinipullo kainalossaan. Reva kadehtii päähenkilöä. He ovat erilaisia, ja molemmat tietävät sen. Heidän ystävyytensä on kummallinen, eikä päähenkilö tunnu oikeastaan yhtään välittävän Revasta, mutta hänestä on kuitenkin mukavaa, kun Reva osoittaa omalla tavallaan välittävänsä hänestä.
Valtavasta määrästä erilaisia rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä yksi saa päähenkilön tekemään outoja asioita, unissaan. Esimerkiksi matkustamaan junalla ja bilettämään ventovieraiden kanssa. Lisäksi hän menettää muistinsa aina lääkettä käytettyään. Vuoden pituisen nukkumisprojektin loppupuolella päähenkilö kokeilee radikaaleja keinoja. Kirja sijoittuu 2000-luvun alkuun ja on täynnä viittauksia sen ajan populaarikulttuuriin. Whoopi Goldberg on päähenkilön sankari. Kirjan henkilöt ovat kompleksisia ja provosoivia, välillä heistä on vaikea pitää. Kirja onnistuu kuitenkin pitämään lukijan tiukasti otteessaan.
Laura Syrjämäki