Jos haluat päästä hetkeksi irti omista kuvioistasi ja huolenaiheistasi, voin suositella keinoksi Hiromi Kawakamin Sensein salkku -romaanin lukemista. Tarinassa on oma tunnelmansa, joka syntyy kerrontatyylistä, henkilöiden tavasta olla yhdessä ja sopivasti sirotelluista japaninkielisistä sanoista. Kirjan mukana pääsee siemailemaan sakea ja kaatelemaan teetä pienistä junakannuista.
Kirja on ilmestynyt japaniksi vuonna 2001. Raisa Porrasmaan suomennos on vuodelta 2017. Romaanissa on kyse ennen muuta kiintymyksestä monine sävyineen. Tarinan kertoja on pian 38 vuotta täyttävä, toimistotyötä tekevä Tsukiko Omachi, joka tapaa kantabaarissaan eläkkeellä olevan entisen opettajansa Harutsuna Matsumoton. Tsukiko ei muista miehen nimeä, joten kutsuu häntä koko ajan Senseiksi. Vanha herra taas on tunnistanut nuoren naisen entiseksi oppilaakseen ja tarkistanut kotona valokuvista ja nimiluettelosta tämän nimen. Mies muistaa, että tytön tukka oli kouluaikana leteillä ja ajatukset äidinkielentunneilla jossakin muualla. Sensei taas näyttää Tsukikon silmissä tyylikkäältä vanhukselta.
Tsukiko ja Sensei tapaavat yleensä sattumalta kantapaikassaan Saturon baarissa. Toisinaan he sopivat myös erityisestä ohjelmasta: käyvät markkinoilla, sieniretkellä tai japanilaisten kirjoitusten näyttelyssä. Salkku on erottamaton osa Sensein varustusta. Se on mukana niin sieniretkellä kuin yhteisellä viikonloppumatkalla saarelle, jolle Sensei haluaa viedä ystävänsä.
Tsukiko huomaa, että heillä on paljon yhteistä Sensein kanssa: kumpikin juo mielellään sakea ja syö baariruokia sekä säilyttää yleensä etäisyyden muihin ihmisiin. Sensei on asunut jo vuosia yksin. Vaimo on ensin jättänyt hänet ja sittemmin kuollut. Tsukiko on seurustellut, mutta kokenut poikaystävät vaivalloisiksi. Lapsuudenkodissaan hän käy vain harvoin, vaikka sinne on lyhyt matka.
Kiintymys ja ystävyys eivät etene tarinassa suoraviivaisesti. Sopuisan yhteisen ajanvieton lomaan Tsukiko ja Sensei saavat aikaan mykkäkoulun ja pitkähkön välirikon, koska toinen fanittaa toisen inhoamaa baseball-joukkuetta. He kohtaavat myös ennakkoluuloja: humalainen mies arvioi heidän suhdettaan karkein ilmauksin baaritiskillä. Kirsikankukkajuhlaan ystävykset menevät samaa matkaa, mutta hakeutuvat perillä muiden seuraan. Entisen luokkakaverin tapailu ei tosin jaksa pitkään kiinnostaa Tsukikoa. Hän ei kuitenkaan halua myöntää edes itselleen, mitä Sensei hänelle merkitsee.
Jos haet lukijana vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tämä kirja ei ole sinua varten. Jos taas sinua kiinnostaa verkkainen kerronta, jossa pienet vivahteet ja suorasukaisuus limittyvät, kannattaa tarttua tähän romaaniin. Sen lukemalla pääset selville, mihin suuntaan taitamattomasti sakea kaatavan Tsukikon ja kotonaan lapsenlapselta perityssä paidassa viihtyvän Sensein yhdessäolo kehittyy.