Seinäjoen kaupunginkirjaston vinkkipiirissä esiteltiin romaanien lisäksi myös dialogiteos, jossa Kirsi Piha ja Hannu Mäkelä käyvät kirjeenvaihtoa. Kaikille avoin kirjaston vinkkipiiri kokoontuu, mikäli mahdollista, myös vuonna 2022.
Piha & Mäkelä: Pimeän yli: Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoa
Viime vuosina on ilmestynyt useita Pihan ja Mäkelän teoksen kaltaisia kirje/dialogikirjoja. Toinen kirjoittaja Kirsi Piha on entinen poliitikko ja kansanedustaja ja toimii nykyisin viestintäalalla. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja mm. pitänyt Helsingin Sanomien suosittua Lukupiiri-kirjablogia useita vuosia. Hannu Mäkelä on kirjoittajana tuttu, ja hänen tuotantonsa on huikea laajuudessaan: yli 160 teosta, joissa on lastenkirjoja, romaaneja, elämäkertoja ja muistelmia, runoja, näytelmiä, kuunnelmia – oikeastaan kaikkea mahdollista.
Aloitteen kirjeiden ja kirjan kirjoittamiseen tekee Piha, jonka ehdotukseen Mäkelä vastaa: ”Vastaus on kyllä. Mielelläni kirjoitan kirjeitä sinulle ja varmaan pohdimme kaikkea mahdollista, mikä eteen sattuu.” Ja niin he tosiaan tekevät. Kirja oli ilmestyessään vuonna 2020 hyvin tuore: kirjeet alkavat vuoden 2019 marraskuusta ja päättyvät vuoden 2020 kesäkuuhun. Kirjasta tulee erilainen kuin ajateltiin, sillä korona-aika tuo tietenkin oman osansa pohdintoihin. Kirjeenvaihdon aikana Mäkelä menee viidennen kerran naimisiin ja Piha totuttelee elämään ilman kotona asuvaa lasta. Puheenaiheet liikkuvat tajunnanvirran lailla pienistä käytännön asioista kirjoihin ja kirjoittamiseen, ympäristöä ja yhteiskuntaa koskeviin asioihin ja elämän suuriin peruskysymyksiin.
Kirjoittajat eroavat toisistaan monissa asioissa. He ovat eri sukupolvea, ja ajatukset ja mielipiteet poikkeavat toisistaan, mikä tietenkin on hedelmällistä. Molemmat toteavat, että vaikka asioista ollaan eri mieltä, niistä voi keskustella ja niitä pohtia kunnioittaen toisen näkemystä. Yhteistäkin heillä on, esim. isäsyndrooma, kuten Mäkelä sitä kutsuu. Pihan isä on ollut väkivaltainen alkoholisti ja kuollut kun tytär on ollut 7-vuotias, ja tämä on muodostanut isästään jonkinlaisen ideaalikuvan. Mäkelän isä taas eli 102-vuotiaaksi, ja heidän suhteensa oli läpi elämän niin vaikea, ettei poika tuntenut isän kuollessa minkäänlaista surua, vaan omien sanojensa mukaan iloa ja helpotusta.
Lukijana viehättää, kun saa seurata kahden viisaan, sanavalmiin ihmisen ajatusten vaihtoa, joka antaa myös itselle paljon mietittävää. Lukemisen viehättävyyttä lisää myös kirjoittamisen pohjana oleva tunne ja asenne, että molemmat haluavat ymmärtää toisiaan – oikein. Se ei nykyajan tekstienvaihdossa ole ollenkaan itsestään selvää.
Muita kirje/dialogiteoksia:
Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen: pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta. 2020
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Elämän merkityksen jäljillä: keskustelukirjeitä. 2020 (myösTiedän uskovani, uskon tietäväni: keskustelukirjeitä. 2010 ja Nurkkaan ajettu Jumala: keskustelukirjeitä. 2004)
Kjell Westö & Juha Itkonen : 7+7: levottoman ajan kirjeitä. 2019
Rafael & Jörn Donner: Ennen kuin olet poissa: kirjeitä pojalta isälle, isältä pojalle. 2018
Kari Enqvist & Janne Saarikivi: Ainoa mikä jää: keskusteluja siitä, mikä on tärkeää. 2017
Li Andersson & Susanna Koski: Punavihreä, sinivalkoinen: keskustelukirjeitä. 2014
Matti Mäkelä & Tero Tähtinen: Vanha metsuri ja metsähippi: kirjeenvaihtoa 2013-2014. 2014
Iiro Viinanen & Esko Seppänen: Vasen oikea, oikea vasen: keskustelukirjeitä. 2012
Leena Kurki & Antti Eskola: Miehestä mittaa: keskustelukirjeitä. 2004