Olli Alho: Reikä sukassa ja muita kertomuksia, Kirjapaja, 2008
Olli Alhon kertomuskokoelman kansi on vihjaileva: siihen on kuvattu, kengistä ja housunlahkeista päätellen, rentona pötköttävä mies riippumatossa. Alhon kirja sopiikin mainiosti kumppaniksi kesälöhöilyyn: sitä voi nauttia sopivina annoksina ja tuumiskella sitten kaikessa rauhassa virinneitä ajatuksia.
Kirjassa on toistasataa tarinaa, joista jotkut ovat vain puolen sivun mittaisia. Usein kovalta ja suorituskeskeiseltä tuntuvassa maailmassa Alhon älykkäästi humoristiset kertomukset ovat kuin pieniä herkkupaloja, joiden maku jää hetkeksi kielelle, mutta joiden hankkimiseksi ei tarvitse rehkiä ylen määrin. Koska kertomuksista puuttuu pahuus ja ilkeys, niiden sisältö herättää lähinnä mielihyvän hyrinää ahdistuksen tai maailmantuskan sijaan.
Alho kerii huumorinsa arjen tapahtumista ja ihmissuhteista: hän kertoo rauhalliseen tyyliinsä henkilöistä sen verran, että lukija pystyy hahmottamaan kuvatun tilanteen ja huvittumaan siitä.
Usein hykerryttävä tilanne syntyy, kun henkilö jostain syystä joutuu luopumaan tärkeilystään tai virallisuudestaan, tai kun yksilö tai ryhmä päätyy toteuttamaan epätavallista käytösmallia. Niinpä ulkomaanmatkailun jättänyt pariskunta hankkii kansainvälisiä tuttavuuksia auttamalla kotikaupungissaan kartan kanssa suunnistavia turisteja. He katsovat uusia maisemia televisiosta, välttävät matkojen rasitukset ja hankkivat omalla keinollaan monta tuttavapariskuntaa ulkomailta. Stressaantunut laivayhtiön henkilökunta taas saa ahdinkoonsa huojennusta pallomeren hoitajana toimineen naisen oivalluksesta: henkilökunnalle varustetaan maihin oma pallomeri, jossa se voi purkaa stressinsä peuhaamalla itsensä väsyksiin. Riehumisen jälkeen porukka uuvahtaa makeaan uneen ilman, aiemmin niin välttämättömiä, yömyssyjä.
Myös tarinoiden nimet ovat osuvia: Lihava kiinaksi -tarina kertoo siitä, mitä harmia taitonsa salassa pitävälle kiinan kielen osaajalle voi koitua hänen lounastaessaan kiinalaisessa ravintolassa. Tylsä luonto -kertomuksessa taas 30 vuoden tauon jälkeen kumisaappaat jalkaansa vetänyt päähenkilö kärsii tuttaviensa mökillä tv-eroahdistuksesta eikä oikein löydä keinoa nauttia luonnosta. Hänen mielestään ranta ja metsänreuna eivät kerta kaikkiaan tarjoa riittävästi virikkeitä. Kaiken lisäksi luonnon tapahtumista tuntuisi puuttuvan myös juoni.
Professori, filosofian tohtori sekä kulttuuriantropologian ja uskontotieteen dosentti on kirjoittanut varsin hauskan, mutta hankalasti vinkattavan kirjan. Alhon mehukkaat jutut vesittyvät referoijan käsittelyssä, koska tarina toimii parhaiten joko itse ahmaistuna tai vielä paremmin ääneen luettuna. Jos siis vietät kesälomaasi pötköttelemällä seurassa, voit viihdyttää kumppaniasi lukemalla hänelle esimerkiksi fil.tri Sauli Vannaksesta, joka ei ymmärrä Iida-tyttärensä Kilon poliisi -vitsiä tai Ismo Vepsäläisestä, joka matkustaa presidentin seurueessa ja joutuu turvatarkastuksessa paljastamaan rikkinäiset sukkansa. Vepsäläisen päässä pyörii matkan ajan yksi ainoa ajatus: millaisen kuvan presidentti mahtaa saada hänestä tuon pikku laiminlyönnin takia.
Muutamassa kokoelman tarinoista kuvataan vanhempien suhdetta oppineisiin lapsiinsa. Oma suosikkitarinani kertoo Esko Tiaisesta, kotikulmillaan vierailevasta vasta väitelleestä tohtorista, jonka väitöskirja käsittelee toiseuden ilmenemismuotoja Walt Disneyn eläinhahmoissa. Jos haluat tietää, millainen keskustelu tästä aiheesta syntyy tuoreen tohtorin ja Soroisen vanhan isännän välillä, ja mitä miettii keittiössä pullaa leikkaava Eskon äiti, tartu ihmeessä Alhon kirjaan, omistit sitten riippumaton tai et.
Sirpa Pukkinen