Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas: Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään
Saksalainen Judith Schalansky esittelee kirjassa Kaukaisten saarten atlas alaotsikon mukaan viisikymmentä saarta, joilla ei ole koskaan käynyt eikä tule käymään. Saaret sijaitsevat eri puolilla maailman valtameriä. Monet niistä ovat aivan pieniä ja tyystin asumattomia. On vaikea keksiä mitään syytä matkustaa niille.
Marko Niemen suomentamassa kirjassa on jokaisesta esitellystä saaresta hieno karttakuvasivu ja tekstisivu. Kirja on todella kaunis. Schalansky on myös graafikko ja on itse suunnitellut kirjan. Saarista kerrotaan tarinoita historian varrelta sekä kiinnostavia yksityiskohtia. Esimerkiksi Pääsiäissaari sijaitsee keskellä Tyyntä valtamerta, yli 3600 kilometrin päässä Chilestä ja lähimmästä mantereesta. Voisi ajatella, että se jos mikä on syrjäinen kolkka. Kuitenkin saaren asukkaat kutsuvat maataan nimellä Te pito o te henua, joka tarkoittaa Maailman napaa. Pallonmuotoisen maan pinnalta mikä tahansa piste voi olla keskipiste, jos niin päätetään.
Tätä kirjaa on mukava selailla ja tutkia, ihmetellä ja yllättyä uusista asioista.
Taina Laane: Säällisiä ajatuksia : Myötätuntoinen katse ja muut ilmastotekoni
Taina Laane pyrkii elämään mahdollisimman ilmastoystävällisesti ja kokee huonoa omaatuntoa ruokahävikistä ja turhasta autolla ajamisesta. Hän tiedostaa kyllä, ettei yhden ihmisen ratkaisuilla ole suurta merkitystä koko maailman ilmastoon, mutta kun sääilmiöt aiheuttavat surua ja huolta, on parasta yrittää tehdä jotain. Laaneen ratkaisu on sisäkomposti eli bokashi. Sen avulla ainakin biojätteet saisi kierrätettyä asianmukaisesti.
Säällisiä ajatuksia on Laaneen omakohtainen kirja ilmastonmuutoksesta, syyllisyyden tunteesta ja itsemyötätunnosta, jonka hän löytää ratkaisuksi. Laane on ammatiltaan työnohjaaja. Työssään hän korostaa itsemyötätunnon tärkeyttä vaikeiden tilanteiden kohtaamisessa. Hän päätyy siihen, että myös ilmastonmuutoskeskustelussa tärkeintä olisi muuttaa ajatustapaa. Ei kannata syyllistää itseään eikä muita, vaan katsoa niin omia kuin muidenkin toimia myötätuntoisesti
Laane korostaa, että vaikka yhden ihmisen teoilla ei voida ratkaista ilmastoasioita, niitä ei pidä myöskään väheksyä. On tärkeää kokea, että asioihin voi vaikuttaa, vaikka pienestikin. Suosittelen tätä sujuvasti ja lempeästi kirjoitettua kirjaa ihan jokaiselle, joka joskus on pelästynyt ilmastokriisiuutisointia, ärsyyntynyt naapurin väärin lajitelluista roskista tai ajatellut, ettei halua enää kuulla yhtään mitään koko ilmastovouhotuksesta.
Elina Hokkanen