Yhdysvalloissa asuva, Pariisissa kasvanut ja Britanniassa kouluttautunut Alice Winn on kirjoittanut ihon alle menevän esikoisteoksen. Palkittu In Memoriam (2023) saatiin heti tuoreeltaan luettavaksi Seppo Raudaskosken suomentamana.
Sukuromaani Vuorten laulu (2022) vie lukijan Vietnamiin. Kirjailija Nguyen Phan Que Mai kuvaa fiktiivisessä historiallisessa romaanissaan nälänhädän, maauudistuksen ja sodan aiheuttamaa kärsimystä, mutta myös rakkautta ja huolenpitoa. Kirjan on suomentanut Elina Salonen.
Salattu rakkaus sodan varjossa
In Memoriam kertoo kahden nuorenmiehen rakkaudesta ja sotakokemuksista. Kirjan päähenkilöitä ovat Sidney Elwood ja Henry Gaunt. He käyvät Preshuten sisäoppilaitosta. Eletään vuotta 1914. Ensimmäinen maailmansota on alkanut muutama kuukausi aiemmin, ja viestejä kaatuneista tutuista on jo alkanut tulla oppilaitokseen. Muutenkin pojat puhuvat keskenään sodasta paljon. He uskovat, ettei se kestä pitkään.
Sisäoppilaitoksessa pojat kutsuvat toisiaan sukunimellä. Runoileva Ellwood on kaikkien suosikki, mutta Gaunt herättää enemmän ristiriitaisia tunteita. Hän on fyysisesti voimakas ja harrastaa nyrkkeilyä. Lisäksi hänen äitinsä on saksalainen, mikä herättää tietenkin epäilyjä sotatilan takia.
Sisäoppilaitoksessa on omat kirjoittamattomat sääntönsä. Poikien väliset intiimit suhteet ovat hyväksyttäviä vain, jos ne eivät tule päivänvaloon. Niistä ei puhuta ääneen ja niitä pidetään väliaikaisina lapsellisina leikkeinä. Nuoret miehet avioituisivat sitten aikanaan kunniallisten nuorten naisten kanssa. Koulussa käytetään sanontaa ”erityisen hyvät ystävykset” pojista, jotka ovat keskenään tällä tavoin läheisiä. Ne pojat, jotka jäävät kiinni, erotetaan koulusta.
Gaunt värväytyy heti 18 vuotta täytettyään. Näin hän haluaa suojella silmätikuksi joutunutta perhettään ja kaksoissisartaan Maudia, jolle äiti toivoo hyvää avioliittoa. Hän myös pakenee niiden tunteiden vuoksi, joita hän kokee Ellwoodia kohtaan. Lisäksi hän saa kaupungilla nuorilta tytöiltä valkoisen höyhenen sen merkiksi, että hänen tulisi tehdä velvollisuutensa ja lähteä sotimaan.
Tilanne on ristiriitainen, sillä Gauntia jäytää pelko joutumisesta rintamalla vastakkain saksalaisserkkujensa kanssa.
Gauntin värväytyminen tuo romaaniin toisen, sodan todellisuudesta kertovan tarinalinjansa. Kuvaus oloista Belgian ja Ranskan taistelukentillä on kaunistelematonta. Gaunt kauhistuu, turtuu ja muuttuu. Ikään kuin suvantovaiheita lukijalle ovat takaumat, joissa kerrotaan Gauntin ja Ellwoodin ystävyyden vaiheista. Juuri karuuden, herkkyyden ja kepeyden vuorottelu tekee kerronnasta vaikuttavaa.
Myös Ellwood lähtee sotaan ja pääsee suhteittensa avulla vänrikiksi samaan paikaan, missä Gauntkin on. Miesten myöhemmistä vaiheista sodassa en halua kertoa tämän tarkemmin, jotta en tärvele kenenkään lukunautintoa.
Aikanaan kielletyn ja laittoman rakkauden lisäksi Winn kuvaa uskottavasti myös esimerkiksi eri yhteiskuntaluokkia sekä nuoriin naisiin kohdistuneita avioliittopaineita.
Vietnamilaisten oma ääni kuuluviin
Vuorten laulu -romaanin alussa isoäiti Dieu Lan ja hänen tyttärentyttärensä Huong yrittävät suojautua amerikkalaisten pommeilta Hanoissa. Tuolloin eletään vuotta 1972. Huongin molemmat vanhemmat ovat sodassa: isä on lähtenyt jo vuosia sitten, lääkäriäiti myöhemmin miestään etsimään. Myös tytön enot ovat sodassa. Kenestäkään ei ole kuulunut mitään.
Isoäiti kertoo Huongille tarinoita menneisyydestään lohduttaakseen vanhempiaan ikävöivää yksinäistä lasta. Tyttö pitää kertomuksista, erityisesti isoäidin käyttämistä vanhoista sananlaskuista. Myös isoäidille on tärkeää, että tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Lukijalle isoäiti Dieu Lanin kertomukset avaavat näkymän maan sekasortoiseen historiaan: sitkeään taisteluun, jota vietnamilaiset ovat käyneet henkensä ja toimeentulonsa puolesta sekä myös kansan kahtiajakoon ja sen tuskallisiin seurauksiin.
Isoäidin ja hänen perheensä vaiheet herättävät monenlaisia tunteita lukijassa. Tarinassa on nälkää, sotaa, pelkoa ja kärsimystä, mutta myös iloa, valoa ja kauneutta. Kirjassa vietnamilaiset saavat kertoa omaa tarinaansa, mikä on ollut kirjailijan tavoite. Esimerkiksi Vietnamin sodasta on kirjoitettu paljon, mutta näkökulma on muiden kuin vietnamilaisten.
Kirjan jälkipuheessa kirjailija kertoo halunneensa nostaa esiin erityisesti naiset ja lapset, jotka kärsivät monesti sodan seurauksista eniten, mutta jotka joutuivat kätkemään oman surunsa tukeakseen kotiin palanneita sotilaita.
Sirpa Pukkinen