Lukuhaaste sai suuren suosion
”Hyvä kirjaston henkilökunta, kiitos lukuhaasteesta. Sen ansiosta aloin lukea runoja, novelleja ja romaaneja. Työssä ollessani luin ainoastaan tietokirjallisuutta. Löysin ihanan kirjamaailman.”
Seinäjoen kirjaston päättynyt lukuhaaste sai ennalta arvaamattoman suosion. Suomen juhlavuoden kunniaksi kehitelty sadan kirjan haaste sai monet tarttumaan kirjaan, jakamaan lukukokemuksiaan ja laajentamaan lukutottumuksiaan. Valtaosa haasteeseen osallistuneita oli aikuisia, mutta joukossa oli myös nuoria ja lapsia. Moni mukana ollut luki kirjoja ääneen joko omille tai muutoin läheisille lapsille. Sata kirjaa urakoi luetuksi myös muutama koululuokka opettajineen.
Haastevihkosen täyteen saaminen tuntui tietysti mukavalta. Ja lukuiloa nostattava oli myös itsenäisyyspäivän aaton haastejuhlan tunnelma. Matka ja sen tarjoamat elämykset olivat tässäkin urakassa kuitenkin perillepääsyä tärkeämpi juttu. Jos siis vihkoosi jäi tyhjiä rivejä, älä ole millänsäkään: sinulla on nyt muistiin merkittynä vuonna 2017 lukemisiesi tai kuuntelemisiesi kirjojen nimet ja tartuit ehkä moneen sellaiseen kirjaan, joka ilman haastetta olisi jäänyt lukematta. Epäonnistumisen tunnetta ei siis kannata tässä yhteydessä viljellä.
Täyden lukuhaastevihon palautti 162 lukijaa.
Kaikki lukemista harrastavat tietävät, että toisinaan tihkaisee ja joskus taas lukeminen luistaa. On pitkävaikutteisia kirjoja, joiden jälkeen ei voi heti tarttua seuraavaan. On myös sellaisia kirjoja, joita ei millään voi laskea kädestään, vaan on riennettävä sivulta toiselle ympärilleen vilkaisematta ja lähimpiään laiminlyöden. Sivumäärä ja lukunopeus eivät välttämättä korreloi: sadan sivun opus voi joskus viedä enemmän aikaa kuin kotiin raahattu paksukainen vetävine tarinoineen.
Netin ja sosiaalisen median ansiosta tieto haasteesta kiiri eri puolille Suomea ja maan rajojen ulkopuolellekin. Haasteen suorittaneiden joukossa olikin useita ns. pitkänmatkalaisia, ja heitä oli mukana myös lukuhaastejuhlassa. Täytettyjä haastevihkosia ja sähköisiä versioita tuli paitsi lähialueelta myös Raattamasta ja Joutsasta, Espanjasta, Saksasta ja Isosta-Britanniasta.
Haasteeseen osallistuneet ahmivat runoja, sarjakuvia, tietokirjoja ja romaaneja. Valtaosa luetusta kirjallisuudesta oli suomenkielistä, mutta myös englanniksi, ruotsiksi, espanjaksi, saksaksi, ranskaksi ja viroksi kirjoitettuja kirjoja oli joukossa useita. Jotkut lukijoista olivat merkinneet muistiin myös kirjojen sivumäärät, toiset olivat pisteyttäneet lukemansa ja joitakin haaste oli innostanut piirtelemään tai tekemään tilastoja.
Vihkojen sisällössä kukoisti moniarvoisuus. Kun yksi päätti urakkansa Tuntemattomaan sotilaaseen tai Raamattuun, toinen luki viimeiseksi Kakkakirjan tai Mielensäpahoittajan Suomi -kirjan. Onnekkaat saivat vielä viime metreillä käsiinsä tuoreen Koiramäen Suomen historian ja saivat sen avulla kerrata kotomaan menneisyyttä ennen itsenäisyyspäivää.
Haaste kirjaston näkökulmasta
Haasteen toteuttaminen oli kiinnostavaa myös kirjaston näkökulmasta. Saimme sen avulla olla toteuttamassa yhtä tärkeää tehtäväämme eli lukuharrastuksen ylläpitämistä ja vahvistamista. Kirjaston kokoelma oli lukijoiden käytettävissä, ja työntekijät vinkkasivat halukkaille luettavaa. Hyllyjen välissä käytiin myös mukavia kirjallisuuskeskusteluja ja metsästettiin toisinaan myös sivumäärältään kohtuullisia kirjoja.
Runsaan osallistujamäärän ja palautteen perusteella haaste oli mieluinen. Kokemus rohkaisi kehittelemään ensi vuodeksi uudenlaisen haasteen, josta tiedotamme joulun jälkeen. Ensimmäisen lukuhaasteen toteutuksesta saimme kiitosta sekä sosiaalisessa mediassa että vihkojen kylkiäisenä. Lukutaidon edistäminen on meille kirjastolaisille sydämenasia. Siksi äidin viesti siitä, että hänen pieni tyttärensä oli oppinut lukemaan haasteen aikana, lämmitti mieltämme arkisen työn keskellä.
Sirpa Pukkinen