Claire Keeganin Nämä pienet asiat -romaani on suloinen ja riipaiseva kertomus. Se on ilmestynyt Kristina Rikmanin suomennoksena vuonna 2023, englanniksi kahta vuotta aiemmin. Keegan on syntynyt ja kasvanut Irlannissa ja opiskellut myös Yhdysvalloissa ja Walesissa. Hän opettaa useissa yliopistoissa. Kirja oli saanut palkintoja, ja se on ollut vuonna 2022 myös Booker-ehdokkaana.
Kyseessä on kerta kaikkiaan hieno pienoisromaani. Ihmetellä täytyy, kuinka joku voi kertoa niin täyteläisen tarinan sivumäärää paisuttamatta. Yksi selitys voisi olla se, että myös rivien välit ovat täynnä asiaa. Kieli on ilmaisuvoimaista: pienillä yksityiskohdilla kirjailija kuvaa muun muassa irlantilaiskylän elämää ja sen ilmapiiriä.
”Keeganin fiktio rakentuu ääneen lausumattomille jännitteille, jotka kehittyvät perheenjäsenten, ystävien tai naapureiden välille.”, sanotaan osuvasti kirjan etuliepeessä.
Kirjan päähenkilö on Bill Furlong, joka asuu vaimonsa ja viiden tyttärensä kanssa New Rossin kaupungissa Irlannissa. Eletään vuoden 1985 sateista ja kylmää joulunalusaikaa. Furlong on ammatiltaan hiili- ja puutavarakauppias, joten yrittäjällä työntekijöineen on kiire. Myös kotona on joulun lähestyessä monenlaista tekemistä ja sopimista.
Bill on nelissäkymmenissä. Hän syntyi aikoinaan 16-vuotiaan piian lapseksi. Pojan ja äidin onneksi työnantaja, rouva Wilson, oli avarakatseinen eikä piitannut muiden puheista. Äiti lapsineen sai jäädä taloon. Myös Bill oli rouvan suojeluksessa, sai opetella lukemaan ja käydä koulua. Isän henkilöllisyyttä ei Billille kerrottu. Siksi talon renki Ned oli hänelle tärkeä. Rouvalla ja palvelusväellä ei ollut erimielisyyksiä edes uskonnosta.
Nyt joulun lähestyessä Bill kokee ristiriitaisia tunteita: hän on toisaalta ylpeä ja onnellinen perheestään, toisaalta hän tuntee outoa levottomuutta. Hän pelkää, että elämä muuttuu jotenkin ja tietää, miten helppoa olisi menettää kaikki. Eletään taloudellisesti hankalaa aikaa: nuoret muuttavat maasta, telakoita suljetaan ja ihmisiä irtisanotaan tehtailta.
Furlong toimittaa hiiliä myös joen toisella puolella olevaan luostariin, jossa Hyvän paimenen nunnat pitävät koulukotia tytöille. He johtavat myös asiakkaiden arvostamaa pesulaa, jossa tytöt työskentelevät. Luostarin toiminnasta huhutaan monenlaista. Bill on hiiliä viedessään nähnyt jo aiemmin ikävän tilanteen ja epäilee, ettei tyttöjä kohdella hyvin. Joulun alla hän käy taas samalla asialla, törmää yksittäisen tytön kaltoinkohteluun ja puuttuu siihen omalla tavallaan.
Tämän enempää en halua kirjan juonesta kertoa. Mielestäni Billin tarinassa on ennen muuta kyse siitä, kuinka hyvin kohdeltu parhaassa tapauksessa toimii itsekin inhimillisesti ja empaattisesti muita kohtaan.
Tarina on sepitettä, mutta katolisen kirkon ylläpitämät Magdalena-pesulat ovat totta. Viimeinen niistä lakkautettiin vasta vuonna 1996. Monet raskaaksi tulleet nuoret tytöt joutuivat tuollaiseen laitokseen, koska perhe halusi säästyä häpeältä. Laitoksissa kuoli äitejä ja lapsia, ja luostarit välittivät vauvoja adoptoitaviksi ja saivat näin tuloja.
Jos haluat paneutua lisää tähän aiheeseen, kannattaa katsoa Philomena-niminen elokuva, jossa poikaansa etsivää iäkästä naista esittää Judi Dench. Myös Nämä pienet asiat -kirjasta on tehty elokuva, joka sai ensiesityksensä helmikuussa. Vuonna 2023 Suomessakin esitetty Hiljainen tyttö -elokuva pohjautuu sekin Claire Keeganin romaaniin. Kirja on ilmestynyt äskettäin suomeksi nimellä Kasvatti.
Sirpa Pukkinen