Heinäkuun vinkkikirjoissa rankkoja aiheita ja luonnon kauneutta

Sirpa Rintamäki lukemassa kirjaa ulkona.

Sirpa Rintamäki lukee sekä kauno- että tietokirjoja. Häntä kiinnostavat erilaiset ajattelutavat ja näkökulmat.

Sirpa Rintamäen lukuvinkit

Aikuisten palvelujen kirjastovirkailijana Seinäjoen kirjastossa työskentelevä Sirpa Rintamäki kuvaa itseään etsijäksi ja pähkäilijäksi. Nämä piirteet tulevat esiin myös siinä, millainen kirjallisuus häntä on aikuisiällä kiinnostanut. Kausittain hän on lainannut kaunokirjallisuutta enemmän esimerkiksi psykologiaa, elämäntaitoa ja henkisyyttä sivuavaa tietokirjallisuutta.

Sirpa kertoo olevansa avoin erilaisille näkemyksille. Hänestä on kiinnostavaa, miten eri tavoin ihmiselämään liittyvistä asioista voi ajatella. Hän saattaa innostua jostakin näkökulmasta, mutta on hetken pohdittuaan taas valmis hylkäämään sen ja siirtymään tutkiskelemaan jotakin muuta.

Vaikka lukeminen on aina kuulunut Sirpan elämään, hän ei pidä itseään erityisen kirjallisena ihmisenä, pikemminkin visuaalisena. Luonnossa kameran kanssa hetkessä elämisen kokemuksia ja kauniita näkymiä etsivä katselee mielellään myös muiden ottamia valokuvia. Erityissuosikkeja valokuvateoksista ovat Juha Vartiaisen kirja Luonnon jäätaide sekä Irma Varrion ja Ari-Matti Nikulan teos Northern Impressions.

Ensiksi mainitussa on lähikuvia pienistä yksityiskohdista, kuten esimerkiksi jäätyneistä heinänkorsista tai teräsjään vangiksi jääneistä ilmakuplista. Jälkimmäisessä kirjassa luontokuvista on muokattu käsittelemällä uudenlaista taidetta. Molemmat ovat Sirpan mielestä tutustumisen arvoisia teoksia. Aallon kirjastosta löytyy paljon muitakin kuvateoksia luonnon ja valokuvauksen ystäville.

Musiikkia ja ihmiskohtaloita

Ammatinvaihdon myötä erityisopettajan työn kirjastoalaan vaihtanut Sirpa Rintamäki arvelee lukevansa tätä nykyä kaunokirjallisuutta aiempaa enemmän, onhan se tavallaan ammattikirjallisuutta. Hän viihtyy psykologisten dekkareiden parissa. Niistä Johan Theorinin, Kristina Ohlssonin ja Jussi Adler-Olsenin kirjat ovat suosikkeja. Kollegalta saatu vinkki Håkan Nesserin Barbarotti– ja Van Veeteren -sarjoista on ollut todella mieluinen. Kirjoissa kiehtovat sekä juonenkulku että moniulotteinen henkilöhahmojen kuvaus.

Kirjastosta Sirpan mukaan tarttuu lainaksi myös elämäkertoja ja elokuvia sekä käsityölehtiä askartelujen ja käsitöiden ideointia ja toteutusta pohjustamaan. Elokuvasuosikkeja ovat Kay Pollakin ohjaama Niin kuin taivaassa ja Les Misérables -musikaalista tehty elokuvaversio. Molemmissa musiikilla on keskeinen rooli. Suosikkielokuvia yhdistää myös vahva paneutuminen erilaisiin ihmiskohtaloihin ja -suhteisiin. Sirpa on hankkinut omakseen tasan nämä kaksi dvd:tä, tosin vasta lainattuaan elokuvat ensin kirjastosta.

Eksynyt poika selviytyy

Pienestä, perheestään eksyneestä intialaispojasta kertova, Saroo Brierleyn kirjoittama A long way home on jäänyt Sirpan mieleen erittäin vahvana lukuelämyksenä. Se on niitä tarinoita, joissa todellisuus on tarua ihmeellisempää. Köyhä, veljensä kanssa myytävää rautatieasemalta etsivä Saroo nukahtaa junaan ja ajautuu sen kyydissä Kalkuttaan 1500 kilometrin päähän kotoaan. Hän ei tunne uudella seudulla ketään eikä ymmärrä kunnolla siellä puhuttua kieltä. Viisivuotias ei tiedä koko nimeään. Hän muistaa myös asuinpaikkansa nimen väärin. Hädästään huolimatta hän selviytyy miljoonakaupungissa päivästä toiseen. Saroo päätyy orpokotiin ja sieltä adoptoituna australialaisperheeseen. Aikuisena hän alkaa tehdä työlästä selvitystä synnyinpaikkansa sijainnista Google Earthin avulla.

Sirpaa kirjassa puhuttelee paitsi selviytymistarina myös se, miten hyvin Brierley kuvaa lapsena kokemaansa hätää. Kirja on myös kertomus rakkaudesta monella tasolla. Saroo on kohtalostaan huolimatta sillä tavoin onnekas, että hän saa osakseen rakkautta sekä lapsuudenperheessään että adoptioperheessään. Uudet vanhemmat ymmärtävät myös sen, että aikuisella Saroolla on valtava tarve löytää ensimmäinen kotinsa ja perheensä. Kirjan pohjalta on tehty Lion-elokuva. Elämäkerta oli kuitenkin Sirpasta elokuvaa vaikuttavampi.

Vaikea aihe pohdituttaa

Ruotsalaisen Carina Bergfeldtin kirja Seitsemän päivää jäljellä löytyy sekin elämäkertahyllystä Aallon kirjastosta. Se on aiheensa, kuolemanrangaistuksen, vuoksi kirja, jota on Sirpan mielestä vaikea suoranaisesti suositella kenellekään. Näin siitä huolimatta, että kirja on taitavasti kirjoitettu ja sen sisältö herättää pohtimaan kuolemanrangaistuksen oikeutusta sekä sitä, vähentääkö kuolemantuomion uhka oikeasti rikollisuutta. Kirjassa kerrotaan lukuisia esimerkkejä myös toteutetuista syyttömien kuolemantuomioista. Ne ovat järkyttävää luettavaa.

Bergfeldt on koonnut kirjansa kehyskertomuksen vierailemalla kuolemaantuomitun texasilaismiehen luona päivittäin viikon ajan. Keskustelut lähes 10 vuotta tuomionsa täytäntöönpanoa odottaneen kanssa antavat lukijalle mietittävää. Ne vahvistavat Sirpan mielestä ajatusta siitä, kuinka jokaisessa ihmisessä on sekä hyvää että pahaa. Kirjoittaja on haastatellut vangin lisäksi muitakin kuolemantuomioprosessiin liittyviä ihmisiä, mikä vielä laajentaa näkökulmaa.

Sirpan vinkkaamia kirjoja pöydällä.

Luontokuvat, tositarinat ja psykologiset jännitysromaanit ovat heinäkuun vinkkarin suosikkeja.

Ratkaisevat yhdeksäntoista minuuttia

Hyvän ja pahan taistelusta on kyse myös Jodi Picoultin kirjassa Yhdeksäntoista minuuttia. Tarina kertoo koulukiusatusta pojasta, jonka elämä kulminoituu teini-iässä 19 minuuttiin. Hän surmaa koulussa useita ihmisiä. Picoult kuvaa koulumaailman kovuutta, muiden suosion tavoittelun hintaa ja vertailua, joka on nuorille tyypillistä. Kirjan päähenkilö Peter jää kokonaan yksin, koska hänen ainoa ystävänsä Josie haluaa päästä suosittujen oppilaiden piireihin ja sanoutuu irti pojan kaveruudesta.

Paksussa kirjassa kuvaillaan Peterin vaiheita ja myös oikeudenkäyntiä tapahtuman jälkeen. Se antaa ajattelemisen aihetta mm. syyllisyydestä, nuorten elämään liittyvistä paineista ja ihmissuhteiden toimivuudesta. Sirpasta kirjassa on kiinnostava päähenkilö: Peter on herkkä ja erilainen, mutta sillä tavoin myös vahva, että hän haluaa olla oma itsensä eikä suostu muuttumaan, vaikka paine on kova.

Media muokkaa todellisuutta

Noah Hawleyn kirjoittama Ennen syöksyä on dekkari vuodelta 2017. Siinä pienkone matkustajineen putoaa, joten sitä ei voi suositella matkalukemiseksi lentopelkoiselle. Kirjan päähenkilö on nelikymppinen kuvataitelija Scott, jolle on sattumoisin tarjottu kyytiä yksityiskoneessa. Muina matkustajina on liike- ja mediamaailman pamppuja perheineen.

Lentoturmassa selviävät vain Scott ja nelivuotias pikkupoika JJ. Hekin joutuvat kamppailemaan hengestään ja heidän välilleen syntyy pysyvä side. Jokaisessa kirjan luvussa seurataan yhden päähenkilön elämää. Samalla lukijalle alkaa vähitellen hahmottua kokonaiskuva tilanteesta. Kirjan kirjoittaja on tuottaja-käsikirjoittaja, mikä osaltaan selittää tv-sarjamaisuuden. Kirja on helppolukuinen ja jännittävä. Erityisen kiinnostavasti siinä käsitellään Sirpan mielestä median roolia erilaisten tulkintojen ja painotusten esiin tuojana ja sensaationnälän ruokkijana.

Sirpa Pukkinen

Sirpa Rintamäen vinkit

Hawley, Noah: Ennen syöksyä
Bergfeldt, Carina: Seitsemän päivää jäljellä: Kertomus rikoksesta ja kuolemanrangaistuksesta
Brierley, Saroo: A long way home
Les Misérables-elokuva. Ohjaus Tom Hooper
Niin kuin taivaassa. Ohjaus Kay Pollak
Picoult, Jodi: Yhdeksäntoista minuuttia
Varrio, Irma & Nikula, Ari-Matti: Northern Impressions: Impressionistisia luontovalokuvia
Vartiainen, Juha: Ice: Luonnon jäätaide