Jens Andersen: Astrid Lindgren: tämä päivä, yksi elämä. 2015
Astrid Lindgren on ainakin Pohjoismaissa yksi rakastetuimmista lastenkirjailijoista, jonka luomat hahmot ovat tuttuja jo monille sukupolville. Tänä vuonna hänen syntymästään on 110 vuotta.
Jens Andersen on Lindgrenistä kirjoittaneista ensimmäinen, joka on saanut tutustua Kuninkaallisen kirjaston Lindgren-kokoelmaan ja sen valtavaan kirje- ja muuhun arkistoaineistoon. Astrid oli ahkera kirjoittamaan kirjeitä, ja hän myös sai niitä valtaisan määrän: arkistoituna on kokoelmassa 75 000 kirjettä. Vuosikymmeniä hän vastasi itse kaikkiin saamiinsa kirjeisiin, vasta viime vuosina hänen sihteerinsä ja tyttärensä avustivat häntä. Astridille kirjoitettiin hyvin monenlaisista asioista, välillä hän sai olla neuvonantajana ja sieluhoitajana niin pienissä kuin suurissa asioissa. Mukana on myös kerjuu- ja haukkumakirjeitä, mutta suurin osa toki ihailijakirjeitä, joissa kerrottiin, kuinka paljon hänen kirjansa olivat merkinneet ihmisille. Sodan alkaessa hän alkoi kirjoittaa sotapäiväkirjaa, jossa limittyivät maailman ja hänen oman elämänsä tapahtumat. Hän jatkoi päiväkirjan kirjoittamista vuoteen 1961 saakka, mutta varsinaiset sota-ajan päiväkirjat on hiljattain julkaistu kirjana.
Astridin elämänvaiheet
Astrid syntyi pienessä Vimmerbyn kaupungissa nelilapsisen perheen toiseksi vanhimpana. Perhe oli paikkakunnalla hyvin arvostettu, isä oli kirkkoväärti. Sisarusten välit olivat hyvin läheiset läpi elämän. Andersen kuvaa kirjassaan, kuinka alun perin epävarmasta ja yksinäisestä tytöstä kasvaa 16–17-vuotiaana varsinainen kapinallinen, joka esimerkiksi ensimmäisenä kaupungissa leikkauttaa hiuksensa lyhyiksi ja pukeutuu miesten vaatteisiin. Suuremman murheen ja huolenaiheen hän kuitenkin aiheuttaa vanhemmilleen, kun saa 19-vuotiaana aviottoman lapsen, mikä 20-luvulla oli hirveä asia. Lasse-poika viettää elämänsä ensimmäiset vuodet sijaiskodissa Tanskassa, ja kun Lasse on 3-vuotias, Astrid hakee pojan vanhempiensa luo. Lopullisesti hän saa tämän luokseen vasta mentyään vuoden kuluttua naimisiin. Astrid on arvellut, että Lassen elämän alkuvaiheet ovat eniten vaikuttaneet hänen kirjoittamiseensa.
Vaikka Andersen keskittyykin Astridin elämänvaiheisiin, hän kertoo myös joidenkin kirjojen synnystä ja niiden saamasta vastaanotosta, joka usein oli ristiriitaistakin. Varsinkin Peppi ja Veljeni Leijonamieli herättivät intohimoista keskustelua ja mielipiteitä laidasta laitaan.
Myöhemmällä iällä Astridista kehkeytyi myös yhteiskunnallinen vaikuttaja ja ympäristöaktivisti, jonka sanoilla oli paljon painoa. Kuuluisa on esimerkiksi hänen Pomperipossa-satunsa, jolla hän kapinoi terävän humoristisesti ja ironisesti Ruotsin veropolitiikkaa vastaan. Ja kutsutaanpa Ruotsin vuonna 1988 säädettyä eläinsuojelulakia hänen mukaansa Lex Lindgreniksi, koska hän oli niin tiiviisti asiaa ajamassa.
Andersen luo hyvin läheisen ja inhimillisen kuvan naisesta, joka on viisas, vahva, itsepintainen, ilkikurinen, aina lapsen ja luonnon ja yleensä kaikkien heikoimpien puolella, ja aina jollain lailla yksinäinen.
Hannele Puhtimäki
Tarkista kirjan saatavuus Eepos-verkkokirjastosta