Tuletko koskaan ajatelleeksi, kuinka paljon kirjastonhoitajan työnkuva voi vaihdella sen mukaan, onko kirjasto pieni vai suuri? Perusperiaatehan niissä on sama: on lainattavaa, luettavaa, katseltavaa, kuunneltavaa ja on henkilöstö, joka palvelee, ohjaa ja auttaa. On tila, jonne jokainen voi mennä, ihan vaikka vain olemaan. Pienimmässäkin kirjastossa yleensä on jokin soppi, nurkkaus tai nojatuoli, johon istahtaa, lehtiä luettavana, kirjoja selailtavana. Kirjasto on sellainen peruspalvelu, joka onneksi useimmiten löytyy vielä niiltäkin pieniltä paikkakunnilta, jotka on liitetty osaksi isompaa kokonaisuutta. Tällainen on esimerkiksi oma työpaikkani Peräseinäjoen monipalvelukirjasto, jossa olen toiminut vastaavana kirjastonhoitajana nyt reilun vuoden.
Pieniä ja isoja sisaruksia
Peräseinäjoen kirjastolle Seinäjoen pääkirjaston kaksi eri osaa ovat kuin isosisko ja -veli: viihtyisä Apila sekä tyylikäs Aalto. Mutta vaikka meidän pikku kirjastomme ei ehkä arkkitehtuurin helmi olekaan, meillä on tilavaa, valoisaa ja viihtyisää sekä paikka jokaiselle asialle, mitä tarvitaan. Meillä on lähestulkoon kaikki samat palvelut kuin pääkirjastossa, vain vähän pienemmässä mittakaavassa. Muut lähikirjastot eli lähikset Ylistarossa, Nurmossa sekä Kyrkkärillä toimivat samalla ajatuksella. Kaikki olemme samaa työyhteisöä ja yhdessä olemme osa vielä suurempaa ryhmää eli Eeposta. Kirjastoissa on jo ajat sitten osattu verkostoitua ja osoitettu, että yhteistyössä on voimaa. Tämä on varsinkin pienelle kirjastolle todella tärkeää.
Pienen kirjaston näkökulmia
Pieni kirjasto on läheinen, tuttavallinen, lämmin, mutta myös tehokas ja ketterä. Työntekijöitä on vähän, Peräseinäjoellakin vain kolme, joten käytännössä kaikki tekevät kaikkea. On myös omia vastuualueita, mutta perustehtävät ja suurin osa päivittäisistä tehtävistä kuuluvat kaikille. On osattava, tiedettävä ja perehdyttävä monenlaiseen.
Esimerkkinä omat työtehtäväni. Yhtenä päivänä teen työvuorolistaa, tarkastan laskuja, lasken tilastoja, hoidan sähköposteja sekä tiedotusta ja pidän yhteyttä kollegoihin. Toisena etsin kotikirjastopalveluasiakkaille aineistoa ja käyn lukemassa hoitokodissa. Kolmantena palvelen asiakkaita, neuvon tietokoneella, kopioin, lainaan, neuvon ja etsin. Neljäntenä järjestän tapahtumaa, kysyn lisätietoja, suunnittelen toteutusta ja markkinointia, teen mainoksen, hankin mahdolliset tarjoilut ja lopulta vedän koko tapahtuman. Viidentenä mietin, mitä lukupiirissä luettaisiin, etsin kirjat siihen, osallistun palaveriin, opiskelen ja kouluttaudun. Ja lisäksi koko ajan tarkkailen yleisilmettä, hyllytän, järjestän ja suunnittelen.
Kärryillä pysymistä
Toki myös isossa kirjastossa kirjastonhoitajalla täytyy olla monenlaista osaamista ja on monia eri työtehtäviä – ne vain useimmiten ovat oman, pienemmän osaston sisällä. On aikuisten, nuorten ja lasten osastot, musiikkiosasto, asiakaspalvelu ja logistiikka jne. Johonkin aihealueeseen erikoistuminen ja siinä asiantuntijaksi kehittyminen on kuitenkin mahdollisempaa isossa kuin pienessä kirjastossa. Yhteistä kuitenkin ihan kaikenkokoisten kirjastojen työntekijöille on se, että kärryillä täytyy pysyä.
Omia ajatuksia
Itselleni sopii pienen kirjaston tuttuus, läheisyys ja monipuolisuus sekä juuri tuo ”kaikkien alojen asiantuntijuus”. Pysyy mieli virkeänä. Oman lisänsä viihtymiseen Peräseinäjoella on tuonut pikku paikkakunnan ihmisten tapa ottaa omakseen: en nimittäin ole täällä vain kirjastonhoitaja, olen ”meidän kirjastonhoitajamme” 🙂
Minna Nevanen