Kesä on matkailun aikaa, ja mikäpä sen mukavampaa kuin hypätä junaan ja vaihtaa hetkeksi maisemaa. Myös kaunokirjallisuudessa juna näyttää olevan aika yleinen kulkuväline. Tässä muutamia kirjavinkkejä, joiden mukana pääsee kokemaan kiskojen kolkkeen, vaikka ei liikkuisi omasta kotipihasta minnekään.
Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä (Gummerus 2005)
Tolstoi-juna kulkee Moskovasta Helsinkiin. Ravintolavaunussa tapaavat Suomessa asuva venäläislähtöinen kirjailija ja entinen venäläinen painonnostaja, joka nykyään asuu Japanissa ja on ammatiltaan sumopainoja. Toisilleen tuntemattomat henkilöt antautuvat keskusteluun, joka kestää koko pitkän yön. Kiskojen päällä junassa ollaan ei-kenenkään-maalla, ja siellä Davidov kertoo kirjailijalle elämäntarinansa. Elämä neuvostoliittolaisena huippu-urheilijana tulee tutuksi, samoin kaihoisa suhtautuminen kadonneeseen entiseen kotimaahan. Myös ulkomailla asumisen aiheuttamaa vieraudentunnetta käsitellään.
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (WSOY 2011)
Vuoden 2011 Finlandia-palkitussa teoksessa nuori suomalaisnainen saa Siperian junassa hyttitoverikseen alkoholisoituneen venäläismiehen. Juna kiitää Siperian mittaamattomien lakeuksien poikki kohti Mongoliaa ja Ulan Batoria. Tyttö ajattelee Moskovaan jäänyttä poikaystävää, tämän äitiä, vetäytyy omiin oloihinsa. Mies puhuu ja puhuu, on rivo ja rujo. Junamatka on pitkä, hytti on pieni. Kirja etenee junamatkan tahtiin, raiteiden kolinan voi kuulla korvissaan.
Michèle Lesbre: Punainen sohva (Lurra Editions 2014)
Siperian rataa matkustetaan myös ranskalaisen Mochèle Lesbren kirjassa. Pariisilainen Anne matkustaa junalla Irkutskiin etsimään rakastettuaan, joka on lähtenyt Venäjälle maalaamaan ja tekemään teatteria ja unohtanut yhteydenpidon. Samalla kun juna vie Annaa kauemmas kohti itää, palaa hän ajatuksissaan yhä uudelleen elämäänsä Pariisissa. Etenkin hänen suhteensa naapurin vanhaan rouvaan oli merkityksellinen; yhdessä he lukivat kirjallisuutta ja pohtivat elämää tämän punaisella sohvalla. Punainen sohva on pieni, kaunis ja herkkä kirjanen.
Mika Waltari: Yksinäisen miehen juna (WSOY 1929)
Yksinäisen miehen juna on suomalaisen junaromaanin kivijalka. Nuori mies valmistuu opinnoistaan ja lähtee suuren vapaudentunteen täyttämänä kohti elämänsä seikkailua. Hän matkustaa halki Euroopan aina Konstantinopoliin asti. Waltari kuvaa hienosti nuoren miehen seikkailunhalua ja itsenäistymistä, niin matkahuumaa kuin eteen sattuvia ongelmiakin.
( Waltarin mukana pääsee junamatkailemaan myös Länsi-Eurooppaan. Romaanissa Fine van Brooklyn (1949) suomalainen tiedemies matkustaa ja rakastuu Bretagnen jylhissä maisemissa.)
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus (WSOY 1937)
Istanbul on kohteena myös luultavasti kuuluisimmassa Hercule Poirot -seikkailussa Idän pikajunan arvoitus. Poirot hyppää junaan Syyrian Alepposta, ja matka kohti Istanbulia voi alkaa. Tarkoitus on viettää siellä jonkin aikaa, mutta äkkinäinen käänne saa Poirotin vaihtamaan suunnitelmiaan, ja hän jatkaa saman tien matkaa kohti Lontoota. Balkanilla juna jää lumen saartamaksi ja matka katkeaa. Samaan aikaan junassa tapahtuu murha, jota Poirot tietysti alkaa ratkaista. Kirja on Christietä parhaimmasta päästä, perinteinen arvoitusdekkari vailla vertaa.
(Idän pikajunan arvoitus ei ole ainoa Christien dekkari, jossa juna on keskeisessä roolissa. Esimerkiksi Poirot-mysteerissä Sininen juna murha tapahtuu englantilaista yläluokkaa Lontoosta Rivieralle kuljettavassa junassa.)
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (Tammi 2015)
Ranskalaisessa lähijunassa on aamuisin tunnelmaa! Guylain Vignolles ihastuttaa kanssamatkustajiaan lukemalla heille ääneen satunnaisia irtolehtiä kirjallisuudesta. Nämä tekstinpätkät Guylain on pelastanut työpaikaltaan, jossa hänen tehtävänsä on tuhota kirjoja, joita kukaan ei lue. Eräänä aamuna aamujunasta löytyy yksinäinen muistitikku, johon on tallennettu päiväkirja. Guylain päättää selvittää, kenen tekstistä on kyse, ja päätyy ajelemaan muillakin junareiteillä ympäri kaupungin. Ihastuttava aikuisten satu lähijunaliikenteestä!
Paula Hawkins: Nainen junassa (Otava 2015)
Lontoon seudun lähijunissa on aivan toisenlainen tunnelma Paula Hawkinsin taitavasti rakennetussa jännärissä. Rachel lähtee joka aamu ”töihin” samalla junalla vielä sittenkin, kun on alkoholismin takia työpaikkansa menettänyt. Hän haluaa ylläpitää ulospäin kuvaa, että kävisi edelleen töissä. Joka aamu juna pysähtyy vaihteeseen tietyn talon kohdalle, ja Rachel tarkkailee talossa asuvaa ihanneperhettä, jolle hän on kuvitellut nimet, ammatit ja luonteet. Mutta todellisuus ei ole kuvitelmien kaltainen. Rachel sotkeutuu naisen katoamiseen, yrittää muistaa, mitä on viinahuuruissaan nähnyt ja tehnyt. Kirjan imu riittää hienosti yllättävään loppuun asti.
Matkanovelleja (WSOY 2013)
Novelliantologiaan on koottu matkustamiseen, lähinnä junamatkoihin, liittyviä novelleja Suomen eturivin kirjailijoilta. Mukana on tekstejä niin Johanna Sinisalolta, Petri Tammiselta, Mikko Rimmiseltä kuin Jari Tervoltakin. Pohjalaista väriä kokoelmaan tuo Taina Latvalan novelli Hän ei pelännyt ketään, jossa tyttö on ollut äitiään tapaamassa Pohjanmaalla ja nousee Seinäjoelta junaan palatakseen kotiin Helsinkiin. Matkan aikana hän joutuu kuuntelemaan takanaan käytävää keskustelua kuolleesta isästään. Tämän kokoelman lukija pääsee mukaan monelle junamatkalle ympäri Suomen, jopa rajojemme ulkopuolellekin.
Paul Theroux: Suuri junamatka (WSOY 1977)
Paul Therouxin neljän kuukauden matka ympäri Aasian on klassikko. Lontoosta matkaan lähtevä seikkailija matkustaa lähinnä junalla läpi Euroopan ja Aasian. Kaakkois-Aasiasta hän siirtyy laivalla Japaniin, ja kaiken tämän jälkeen on edessä vielä Siperian-rata halki laajan Venäjän. Matkan varrella hän kohtaa monenlaisia ihmisiä ja maisemia, rähjäisiä asemahalleja ja täpötäysiä junanvaunuja. Turistikohteet sen sijaan kierretään kaukaa. Tämä on oivaa luettavaa kaikille kaukokaipuusta kärsiville; ei se matkanteko aina niin loistokasta olekaan.
Natalja Kljutšarjova: Kolmannessa luokassa (Like 2010)
Junamatkailun ei niin loistokasta puolta esittelee myös venäläinen romaani Kolmannessa luokassa. Siinä nuori Nikita matkustaa ympäri Venäjän kansan syvien rivien keskellä. Matkan tarkoituksena on löytää kadonnut rakkaus sekä selvittää, mitä kansalla oikeastaan tarkoitetaan. Episodimaisessa romaanissa kuullaan monenlaisia elämäntarinoita Venäjältä.
(Vielä Nikitan matkaa karumman kuvan elämästä Venäjällä antaa Venedikt Erofejevin Moskova−Petuški (1990), jossa juoppo Venitška tekee viinanhuuruista matkaa Moskovasta Petuškiin paikallisjunalla.)
Elina Hokkanen