Arvoituksellinen kertomus vie kaukaiselle saarelle

Pertti Saloheimon kirja Meren ja tulivuoren välissä alkaa siitä, kun nimettömäksi jäävä tutkija saapuu lentoveneellä kaukaiselle saarelle. Sitä ei kerrota, mistä maasta tutkija saapuu. Sitäkään ei paljasteta, missä saari sijaitsee tai mille aikakaudelle kirja sijoittuu. Tutkimuksissa on tarkoitus kartoittaa saaren lintuja, maaeläimiä ja hyönteisiä. Tutkija käy käsiksi työhön innokkaasti. Apulaiseksi ja oppaaksi hän saa paikallisen nuoren pojan.

Tutkijan apuna on myös kaksi naista: Martha, jolta hän vuokraa pientä taloa ja joka käy siivoamassa ja tekemässä ruokaa tutkijalle. Nuorempi nainen, Maria, käy hänen luonaan auttelemassa pikku asioissa ja huolehtii tutkimushuoneeseen kerätyistä pienistä eläimistä

Suurin osa kirjasta koostuu tutkijan lyhyistä päiväkirjamerkinnöistä. Se on kirjoitettu toteavaan tyyliin, lyhyin kappalein. Luontoa ja eläimiä kuvataan tarkasti, saaren muu elämä jää vähemmälle huomiolle. Omista tavoistaan kiinni pitävän tutkijan on vaikea saada yhteyttä paikallisväestöön. Hän on selvästi ulkopuolinen yhteisössä. Entistä hankalammaksi tilanne muuttuu, kun hän sattuu löytämään retkillään päättömän, kuolleen miehen ja joutuu paikallisten syrjimäksi. Tutkija kohtaa myös vaikeuksia. Hän mm. sairastuu trooppiseen kuumetautiin.

Vähitellen tarina alkaa saada yhä oudompia piirteitä. Aluksi tiukan luonnontieteelliseltä tuntuneet tutkimukset ajautuvat omituisille poluille. Tutkija huomaa, että jotkin hyönteiset ovat osaksi mekaanisia, niiden sisällä on metalliosia: pieniä ruuveja ja rattaita. Eivätkä ainoastaan hyönteiset, vaan myös miehen seuraan lyöttäytyvä apina on osittain metallinen. Kaiken lisäksi se osaa puhua jotakin outoa kieltä.

Tutkijan mielenkiinto alkaa kohdistua lähes maanisella tavalla tulivuoren rinteellä olevaan raunioituneeseen luostariin. Hän alkaa tutkia raunioissa asuvaa naakkayhdyskuntaa ja havaitsee pian, että raunioissa tapahtuu jotain outoa. Miksi naakkojen pesistä esimerkiksi löytyy yhä uusia viinipulloja?

Kirja alkaa realistisesti, mutta muuttaa jossain vaiheessa luonnettaan. En ole ollenkaan varma, mitä siinä tapahtuu. Kohtaako tutkija tosiaan nämä kaikki erikoiset asiat saarella, vai onko kyse esimerkiksi kuumehoureista? Kirjaa voi suositella lukijalle, joka pitää arvoituksellisista kertomuksista. Sellaisista, joissa asioita ei selitetä puhki asti.

Elina Hokkanen

Katso teoksen saatavuus Eepos-verkkokirjastosta