Tuomas Kyröä ja Janusz Korczakia
”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lapsia ei ymmärretä. Eivät osaa puhua. Eivät osaa käyttäytyä. Eivät osaa pujottaa matoa ongenkoukkuun. Osasitko itse ennen kuin joku opetti? Ne tarvitsevat työkaluja elämäänsä varten. Kun kalupakki on tarpeeksi täynnä, ne selviävät ja ohittavat meidät. Aivan on yksinkertaista, vaikka monesti vaikeaa.”
Tuomas Kyrö antaa uusimmassa kirjassaan Mielensäpahoittaja: miehen työt suomalaisille tutuksi tulleen vanhan jäärän äänellä miehille käytännön neuvoja elämää varten. Yksi kirjan osioista on nimeltään Lapsen huoltokirja, josta yllä oleva sitaatti on peräisin. Muutakin hupaisasti ilmaistua asiaa karvareuhkan alta kuuluu.
Toisella tavalla muotoiltuja teesejä lasten kohtelusta voi lukea esimerkiksi puolanjuutalaisen Janusz Korczakin pienestä, selkeästä kirjasta Lapsen oikeus kunnioitukseen. Korczak kirjoittaa mm. näin: ”Ei pidä kohdella kaltoin, ei orjuuttaa tulevaisuuden haasteilla, ei tukahduttaa, kiirehtiä eikä höykyttää.”
Korczak, oikealta nimeltään Henryk Goldszmit, eli vuosina 1878–1942. Hän oli lastenlääkäri, pedagogi ja kirjailija sekä aikaansa edellä oleva ajattelija, joka peräsi lapsille vapautta, ihmisarvoa ja fyysistä koskemattomuutta. Kirja ravistelee monin tavoin vielä lähes 90 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Ilmeisesti Korczak eli niin kuin opetti: hän ei halunnut jättää johtamansa varsovalaisen lastenkodin lapsia, vaan valmisti heitä tulevaan kohtaloon teatterin keinoin ja menehtyi yhdessä heidän kanssaan Treblinkan tuhoamisleirillä.
Edellä mainitut kirjat ovat vain pikkuruinen otos lapsuutta käsittelevien tietokirjojen joukosta. Myös kaunokirjallisuus tarjoaa monia näkökulmia niin lapsuuteen kuin vanhemmuuteenkin. Ne avartavat ajattelua kaikin tavoin, sillä lasten kohtelu ja elinolot kertovat aina myös vallalla olevista arvoista sekä yhteiskunnan tilasta.
Markus Nummi: Karkkipäivä. 2011
Karkkipäivä on riipaiseva kuvaus aikuisten armoilla olevista pienistä ihmisistä. Näkökulmaa vaihtamalla Nummi saa valotettua lasten tilannetta monesta eri suunnasta, jolloin teoksesta tulee myös nyky-yhteiskunnan kuvaus. Päähenkilöitä kirjassa, vaan eivät omassa elämässään, ovat Tomi ja Mirja. Molempien tilanne kärjistyy talviloman aikana, kun kukaan ei kaipaa lapsia kouluun. Lasten ahdingon syynä on vanhempien vastuuton käytös. Mirjan äiti on tasapainoton uranainen, Tomin lähimmät aikuiset laittavat viinan ja huvitukset lapsen hyvinvoinnin edelle. Moralisointia kavahtava voi hyvin tarttua tähän kirjaan: Nummen ote ei ole vähääkään saarnaava.
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon. 2016
Kuten monessa muussakin Morrisonin kirjassa myös uusimmassa on monta surullista lapsikohtaloa. Päähenkilö Bride on hyvin tumman ihonvärinsä
takia äitinsä häpeämä, isänsä hylkäämä ja muiden lasten kiusaama tyttö, joka – ironista kyllä – saa aikuistuttuaan elantonsa kauneusalalla. Hänen seurustelukumppaninsa Booker taas on saanut sielullensa vamman veljen kuoltua väkivaltaisesti. Bride tutustuu Bookeria jäljittäessään myös äitinsä hylkäämään, lapsettoman pariskunnan luokseen ottamaan Rain-tyttöön. Muitakin aikuisten kaltoin kohtelemia lapsia tarinassa vilahtaa. Silti Morrisonin kirjasta ei jää lohduton jälkimaku, uusi elämä herättää toivon paremmasta.
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat. 2015
Joskus kohtalo tai sattuma – kuten taivaalta tippuvat asiat – voivat muuttaa tilanteen toiseksi perheessä, jossa on eletty ns. tavallista elämää ja pyritty tarjoamaan lapselle turvalliset olosuhteet. Näin käy Selja Ahavan romaanissa. Kouluikäisen Saaran äiti kuolee epätavallisessa onnettomuudessa, jolloin tytön ja hänen isänsä elämä suistuu raiteiltaan. He pysyvät koossa vain heille kodin tarjoavan isän sisaren Annun avulla. Saaraa auttaa vaikeassa tilanteessa myös mielikuvitus.
Pertti Lassila: Armain aika. 2015
Lassilan seesteisessä ja hyvällä tavalla vanhanaikaisessa tarinassa isoisä Kaarlo, hänen tyttärensä Eila ja tämän poika Kimmo viettävät kesää huvilalla. Poika elää tätä päivää, korkeintaan muistelee nukkumaan mennessään pieniä päivän mittaan sattuneita tapahtumia. Isoisä ja äiti sen sijaan käyvät läpi mennyttä ja elävät osittain muistoissaan. Poikaa he eivät kuitenkaan sota-ajan ankeilla asioilla kuormita, siitä kahdesti sotaleskeksi jäänyt Eila on tehnyt tietoisen päätöksen. Kimmon päivät kuluvat kaarnaveneitä vuoleskellen, huvilan ja rannan tienoilla kuljeskellen ja ympäristöä havainnoiden. Kirjaa lukevan yllättää monesti tuttuuden tunne, kun muisto tai havainto lapsuudesta palautuu pitkästä aikaa mieleen.
Mila Teräs: Harmaat enkelit. 2014
Istanbulissa asuva Teresa on palannut Suomeen isoäitinsä Helvin sairauden vuoksi. Teresa asuu Helvin talossa nelivuotiaan Selma-tyttärensä kanssa. Suuren suvun ympäröimä Selma oirehtii eroa isästä ja muista läheisistä, Teresa on ensimmäistä kertaa yksin vastuussa lapsenhoidosta, mikä on varsin haasteellista. Asuminen lapsuuskodissa herättää Teresassa myös ahdistavia muistoja. Ehkä parasta tarinassa on uskottava kuvaus äidin ja lapsen suhteesta. Vaikka lastaan rakastaakin, voimat eivät aina riitä, ja silloin oma käytös hirvittää. Äidin ja tyttären lapsuuteen liittyvien asioiden lisäksi Teräs kuvaa koskettavasti myös arkea hoitokodissa ja kuoleman lähestymistä.
Muita lukemisen arvoisia lapsuustarinoita:
- Mari Mörö: Kiltin yön lahjat
- Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
- Hanne Örstavik: Rakkaus
- Jonas Gardell: Koomikon synty
- Sari Vuoristo: Loppu hyvin
- Susan Fletcher: Meriharakat
- Danilo Kiš : Varhaisia suruja
- Bo Carpelan: Lapsuus
Sirpa Pukkinen
Kirjojen saatavuuden voit tarkistaa Eepos-verkkokirjastosta.