Näyttelyssä on esillä maalauksia.
Meillä jokaisella on oma sisäinen todellisuutemme – salainen puutarha, joka on
muilta kätketty. Tuota puutarhaa suojaa portti, sisäistä todellisuuttamme heijastava,
paranneltu, särötön kuva, jonka haluamme antaa itsestämme ja joka
suojaa meitä muiden katseilta. Vain läheisimmät pääsevät kurkistamaan sisään
todelliseen puutarhaan, mutta täysin toisen maailmaan ei kenelläkään ole pääsyä.
Usein olemme puutarhassamme eksyksissä itsekin. Joillakin puutarha voi
olla täynnä unelmia, toiveita ja päiväunia, joiden sekaan on lohdullista ja ihana
pujahtaa, kun arjen harmaus masentaa. Joillekin se voi olla kielletty paikka,
johon ei välttämättä itsekään uskalla astua sisään. Paikka, jossa voi olla jotain
niin häpeällistä, pelottavaa tai kiellettyä, että sen haluaa joko lukita ikuisiksi
ajoiksi – tai vierailla siellä hyvin salaa.
Näyttelyn teokset kertovat tarinaa meistä ihmisistä. Meillä jokaisella on oma,
persoonallinen väripalettimme, jossa harmonia ja vastakohtaisuudet, järki ja
tunne, hyvä ja paha vaihtelevat kullekin ominaisessa suhteessa. Vaikka eletty
elämä muokkaa persoonamme värejä, yksilöllinen perusluonne säilyy. Kaikista
eroavaisuuksista ja mielemme salaisuuksista huolimatta olemme suuressa
määrin toistemme kaltaisia.