Lehtokotilo ei ole vieraslaji, mutta mm. puutarhoissa varsinainen riesa sinne päästyään. Käytännössä siitä on mahdotonta päästä eroon, mutta kantaa voi pitää kurissa torjumalla sen lisääntymistä. Alun perin vain eteläisimmässä suomessa ja Ahvenanmaalla esiintynyt laji on vauhdilla levinnyt kohti pohjoista mm. junien, autojen ja kasvintaimien mukana. Lehtokotilo viihtyy ympäristössä, jossa on paljon kasvillisuutta. Kasvien korkea typpi- ja kalsiumpitoisuus edesauttavat kuoren kasvamisessa ja nopeassa lisääntymisessä. Niille kelpaavat etenkin nokkoset, voikukat, vuohenputket, nauhukset, kuunliljat ja monet vihannekset. Hapan maa ja neulaset eivät ole kotiloille mieleen ja vahamaiset, kovat lehdet omaavat kasvit, kuten pionit se jättää rauhaan. Lehtokotilot leviävät pihalta toiselle ryömimällä. Puutarhan voi reunustaa aitahavukasveilla esim. kuusella tai tuijalla ja yrittää siten estää pihalle pääsyn. Aidan alunen kannattaa kattaa soralla, hiekalla tai mäntykuorikatteella. Alueen niitto ei valitettavasti auta, vaan saa kotilon siirtymään seuraavaan paikkaan missä syötävää riittää.
Kotiloiden päästyä puutarhaan niitä voi torjua keräämällä, pitämällä nurmikon lyhyenä ja siivoamalla lehti- ja risukasat pois. Aikaisin keväällä (huhti-toukokuussa) tehty kerääminen antaa parhaan tuloksen, kun kotilo ei ole vielä ehtinyt munia. Niiden suosimia kasveja voi käyttää kotiloansana jättämällä lehtiä nurmikolle (esim. raparperin lehti) ja keräämällä aterioimaan tulleet kotilot pois. Kotilot voi tappaa esim. murskaamalla tai kaatamalla niiden päälle kiehuvaa vettä. Kotilot hävitetään hautaamalla, polttamalla tai laittamalla ne lämpökompostoriin tai muovipussissa jätekeräykseen.
Lehtokotiloiden luontaisia vihollisia ovat mm. siilit, sammakot, jotkut kovakuoriaiset ja osa linnuista, kuten rastaat. Kemiallisessa torjunnassa voi käyttää rautafosfaattia sisältäviä rakeita, jotka ovat myrkyttömiä lemmikeille ja muille eläimille, mutta kotilon elimistö ei sitä sulata. Myös koivutisleen on havaittu toimivan esteenä kotiloiden etenemiselle. Myynnissä on kuparinauhaa tai -teippiä, joka auttaa etanoiden torjunnassa esim. kukkaruukuista tai viljelyastioista.
Lehtokotilo kelpaa myös ihmisen syötäväksi, mutta vaatii parin viikon detox-kuurin, ennen ravinnoksi käyttämistä.
Lisätietoja: Eija Rintamäki, eija.rintamaki@seinajoki.fi