5.9.2025 tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Aallon kirjasto avattiin ensimmäisen kerran. Nykyisin kirjasto näyttää aika lailla samalta kuin 1960-luvulla, mutta tässä välissä on ollut monenlaista hylly- ja kärryviritelmää, tietokonepöytiä ja erilaista tilankäyttöä. Tässä bloggauksessa on kuvia ajalta ennen viimeisintä remonttia.
Sivukkaasta lukusaliksi
Neuvontatiskin vierestä pääsee tilaan, jota ennen kutsuttiin sivukkaaksi. Siellä oli musiikin cd-levyjä, äänikirjoja, palautushyllyt ja mm. historiakirjallisuutta.
Kun tilat kävivät ahtaaksi, huoneen hyllyjä järjesteltiin uuteen uskoon vuonna 2006. Näin saatiin enemmän tilaa kirjoille.
Kun Apila-kirjasto valmistui ja avattiin vuonna 2012, Aallon kirjasto meni remonttiin. Se entisöitiin ja muutettiin takaisin sellaiseksi, kuin Alvar Aalto oli sen alun perin suunnitellut. Nyt tilassa on siis alkuperäiset lukupöydät ja mustikkalamput ja se toimii sekä maakuntakokoelmana että hiljaisena lukusalina.
Lastenosasto on edelleen lastenosasto
Myös lastenosasto oli pieni, siellä oli lastenromaanien ja kuvakirjojen lisäksi kaikki nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuus. Tilaa ei ollut juurikaan ajanviettoon, itsekin muistan nuoruudestani, että kävin hakemassa luettavaa ja sitten lähdin kotiin. Ei ollut ajatusta siitä, että kirjastossa voisi hengailla kuten nykyään.
Vaikka tilaa oli vähän, kävi kirjastossa eri-ikäisten lasten ryhmiä. Välillä eteinen täyttyi vaunuista ja pienistä kumppareista ja haalareista.
Hyllyjä ja kärryjä
Alla olevassa kuvassa on näkymä kirjasaliin juuri ennen Apilan valmistumista vuonna 2012. Ylimääräisiä hyllyjä ja kärryjä on joka nurkalla ja täyttä on, vaikka kaiteen alusetkin on otettu käyttöön. Seuraavassa kuvassa sama näkymä Apilan valmistumisen ja Aallon remontin jälkeen.
Myös käytävätilat olivat käytössä, näissä hyllyissä oli vieraskielinen kirjallisuus vasemmalla ja dekkarit oikealla seinustalla. Käytävän päässä oli musiikkiosasto.
Alakerrassa saattoi tutkia käsikirjaston lehtivalikoimaa, lainata runoja ja näytelmiä ja tutustua erilaisiin esitteisiin. Nyt tilaa ei melkein usko samaksi, siellä on vain näyttelyvitriinejä. Tänä kesänä niissä on esillä Alvar Aaltoon ja hänen töihinsä liittyvää materiaalia.
Ajat muuttuvat
Alla olevassa kuvassa näkyy käsikirjasto, jolla oli kovasti käyttöä vielä 1990-luvun lopussa, kun itsekin olen tullut taloon töihin. Siellä tutkittiin standardeja ja rt-kortteja, etsittiin tietoa eri maista, tutustuttiin yliopistojen valintaperusteisiin ja kursseihin ja tietenkin tehtiin tiedonhakuja.
Pikkuhiljaa internet tuli laajempaan käyttöön ja monet asiat alkoivat löytyä sieltä. Tietoa saatettiin vielä etsiä kirjaston tietokoneilla, koska läheskään kaikilla ei ollut omaa konetta, saati että olisi pystynyt menemään nettiin omilla mobiililaitteilla, kuten nykyään. Tarve käsikirjastolle on aika lailla poistunut. Apilan puolella on vielä pieni kokoelma aineistoa, jota ei lainata kotiin, mutta sitäkään ei enää kartuteta.
Nyt näkymä samasta kohdasta on ihan erilainen. Takaosasta on pääsy Apila-kirjastoon ja oikealta on purettu käsikirjaston päivystäjän koppi. Vasemmalla on nyt aikuisten ja nuorten sarjakuvia ja oikealla näyttelytila (ei näy kuvassa). Tilassa oli alunperinkin näyttelytila, joten sekin on palannut juurilleen.
Heti pääovesta oikealla oli aluksi lehtienlukutila, mutta myöhemmin siihen siirrettiin lainaus ja palautus sekä varausten nouto. Alla oleva lainaustiskien järjestys on vuodelta 2012. Vielä vuosituhannen vaihteessa lainaus- ja palautustiskit olivat vierekkäin takaseinällä. Tuohon aikaan lehtiä saattoi lukea lehtituvassa, joka oli erillinen rakennus kirjaston lähellä.
Näissä hyllyissä on kasettiäänikirjoja. Niitä lainattiin kovasti ennen kuin siirryttiin ensin cd-levyihin ja sitten e-äänikirjoihin ja äänikirjapalveluihin. Oma kirjastourani on kestänyt 25 vuotta ja useampi formaatti on jäänyt pois käytöstä, mutta kirja on ja pysyy.
Muistoja Aallon kirjastosta
Juhlimme Aallon kirjaston syntymäpäivää 5.9.2025. Ohjelmasta kerromme elokuussa tarkemmin. Meistä olisi mukava kuulla teidän lukijoiden muistoja Aallon kirjastosta. Mitä kävit lainaamassa? Kuuntelitko musiikkia? Onko jäänyt mieleen jotakin hauskaa sattumusta, jonka haluaisit kertoa? Voit lähettää muistosi tai valokuvia Aallon kirjastosta tällä lomakkeella. Julkaisemme niitä syksyllä kirjaston nettikanavissa.
Tässä minun muistoni 1980-luvulta: Olin 9-vuotias, kun sain joululahjaksi kummitädiltäni Viisikko-kirjan. Se oli niin hyvä, että joulun jälkeen piti lähteä kirjastoon hakemaan lisää Viisikon seikkailuja. Menin etsimään kirjoja lastenosaston perältä kuvakirjahuoneesta, koska sieltä kaikki siihen mennessä lainaamani oli löytynyt. Mutta Viisikotpa olivatkin nuortenkirjahuoneessa, ja sieltä löytyikin sitten ihan uusi maailma. Kahlasin läpi varmaan koko Enid Blytonin tuotannon. Viisikko-, Salaisuus- ja Sos-sarjat lukemalla ja Seikkailu-sarjan äänikirjoina. Seikkailujen meri -kirjasta on jäänyt haave nähdä vielä joskus lunneja luonnossa 🙂
Hanna Kotila