Näyttely: Laskoksia

Laskoksia on Hannele Rantalan ja Kari Soinion yhteisnäyttely. Näyttelyn kuratoi Leena-Maija Rossi.

Laskoksia-näyttely käsittelee muistamista ja unohdusta, muutoksia ja menetyksiä tasoilla, jotka ulottuvat henkilökohtaisesta yleiseen. Erilaiset ajat ja paikat laskostuvat toisiinsa, kuvat kannattelevat muistia. Taidenäyttely poimii esiin yhtäältä ajankohtaisia, toisaalta ikuisia aiheita yksinäisyydestä ja eristyksissä olosta muistamiseen ja traumoihin. Tekijät ovat pohtineet, miten peloissaan olo ja pakolaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle, ja miten menetykset muuttavat ihmistä. Historia ja ajallisuus, ikä ja ruumiillisuus kuuluvat näyttelyssä lähestyttäviin kysymyksiin. Kuolema on läsnä, niin kuin se elämässä on. Näyttelyn olennainen konteksti ovat olleet korona-pandemian aikana käydyt keskustelut.

Hannele Rantalan teoskokonaisuus yhdistää valokuvia kahdesta sarjasta. Ensimmäinen on kuvattu Patareissa, käytöstä poistetussa virolaisessa neuvostoajan vankilassa. Toinen kuvasarja hahmottaa rinnakkaismaailmaa vankilalle, unenomaisia hetkiä. Visuaalisesti erilaiset kuvat käyvät keskenään poeettista vuoropuhelua.

Kari Soinion teokset käsittelevät sitä, miten vanhempien ja sisarusten menettäminen vaikuttaa omakuvaan ja käsitykseen maailmasta. Perheen yhteisen muistin katoaminen ja yksinäisyys saavat teoksissa yleisiä piirteitä, menetyksen kokemus on yleisinhimillinen. Kuvissa on kysymys myös ihmisen suhteesta ympäristöönsä.

Hannele Rantala (s. 1952) on käsitellyt taiteessaan muun muassa identiteetin muotoutumisen, rasismin, ajallisuuden ja katoamisen teemoja. Hän on toteuttanut myös performansseja, joissa häpeän tunne on ollut keskeinen tekijä. Usein teosten lähtökohtana on ollut ihmisten tarve kokea ystävällisyyttä.

Kari Soinio (s. 1962) on tutkinut valokuvataiteessaan miesruumiillisuutta, ja siihen liittyen sekä maskuliinisuuden että feminiinisyyden esittämistä, jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hän on tarkastellut teoksissaan myös paikan merkitystä identiteetille, muutoksia ja eriarvoisuutta rakennetussa ympäristössä sekä aikaa valokuvassa.

Molempien taiteilijoiden tuotannossa tulevat esiin ruumiillisen haavoittuvuuden ja katsomiseen liittyvän vallan kysymykset, näyttämisen ja peittämisen merkitys, sekä historian tulkinnallisuus. Nämä kysymykset ovat olennaisia myös Laskoksia-näyttelykokonaisuudessa.

Leena-Maija Rossi (s. 1962) on paneutunut tutkijana erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden, iän ja luokan visuaalisiin esityksiin taiteessa ja mediakuvissa. Hän toimii sukupuolentutkimuksen professorina Lapin yliopistossa.