.
Hugo Simbergin kuvaa ja Aulikki Oksasen sanaa -nimisessä tietokirjatapahtumassa helsinkiläinen äidinkielen lehtori, kriitikko ja filosofian tohtori Helena Ruuska kertoo kahdesta merkittävästä suomalaisesta kulttuuripersoonasta kirjoittamiensa elämäkertojen pohjalta.
Taiteilija Hugo Simberg , Pirut ja enkelit ilmestyi 2018 (WSOY), ja Helena Ruuska kommentoi urakkaansa teoksen jälkisanoissa seuraavasti: “Olen ollut löytöretkeilijä ja salapoliisi, historiantutkija ja psykologi. Olen tehnyt aikamatkan autonomian aikaan, tutkinut valokuvia ja lukenut digitalisoituja sanoma- ja aikakauslehtiä. Olen katsonut satoja maalauksia ja grafiikanlehtiä – museoissa, yksityiskotien seinillä, taidekirjoissa, netissä. Olen lukenut Kansallisgallerian arkistossa Hugo Simbergin kirjeitä, perehtynyt hänen luonnoskirjoihinsa ja valokuviinsa. Olen lukenut aikalaisten elämäkertoja, historiankirjoja ja taidehistoriaa. Olen tavannut Hugo Simbergin sukulaisia ja keskustellut taiteentutkijoiden kanssa.”
Vaiheikkaan elämän elänyt ja kuitenkin jo 54-vuotiaana menehtynyt Hugo Simberg muistetaan erityisesti Tampereen nykyisen tuomiokirkon koristelijana Magnus Enckellin kanssa. Kirkkovaltuuston päätös taiteilijasta oli äärimmäisen tiukan äänestyksen tulos, ja nyt kirkko tunnetaan nimenomaan omintakeisesta taiteestaan.
Aulikki Oksanen, Hyppy syreenien tuleen on kuluvan vuoden merkkiteos, jota kustantaja WSOY luonnehtii sivuillaan seuraavasti: “Sinua, sinua rakastan. Puhu minulle rakkaudesta. Kenen joukoissa seisot? Kirjailija, kulttuuriradikaali, taiteilija, taistolainen, äiti, puoliso. Aulikki Oksasella on ollut monta roolia, mutta vain yksi, täysi elämä.
Aulikki Oksanen muistetaan sekä sydäntä riipaisevien rakkauslaulujen kirjoittajana että kiihkeänä tasa-arvon puolustajana. Mutta tietääkseen, kuka hän oikeasti on, on luettava hänen koko tarinansa. Helena Ruuskan kirjoittamassa elämäkerrassa seurataan Aulikki Oksasen matkaa 1940-luvun Pylkönmäeltä 1960-luvun murroksessa kuohuvaan Helsinkiin, 1970-luvun poliittisiin kamppailuihin, perheenäidin ruuhkavuosiin ja henkilökohtaisen elämän kriiseihin. Miten puolustaa rauhaa ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Miten säilyttää itsenäinen ajattelu, usko oman taiteen merkitykseen, ilo, vaisto ja rohkeus, autuas hyppy syreenien tuleen.
Helena Ruuska väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2010 Helsingin yliopistosta. Väitöskirja käsittelee Marja-Liisa Vartion romaania Kaikki naiset näkevät unia (1960). Teos on merkittävin modernismin keinoin toteutettu modernin naisen kuvaus. Tutkimuksessa perehdytään siihen, miten romaanissa rakennetaan, kuvataan ja kommentoidaan naisen identiteettiä 1950-luvun Suomessa. Väitöskirjasta ilmestyi myös yleistajuinen elämäkerta. Vuonna 2015 Ruuska julkaisi elämäkerran Eeva Joenpellosta (WSOY). Helsingin Sanomien Maria-Liisa Nevala kirjoitti kritiikissään, että Ruuska on kirjoittanut Joenpelto-elämäkerran, joka on “kohteensa veroinen monisärmäisyydessään”.
Helena Ruuska on ollut aiemminkin Seinäjoen kaupunginkirjaston vieraana, juuri Joenpelto-teostaan esittelemässä.
Apila-kirjasto, Jaaksi-sali, Alvar Aallon katu 14.