+
Tulosta
Etusivu

Talonpoikaiselämä

Liinamaan tuparati

Liinamaan kaksifooninkinen tuparati on rakenteeltaan tyypillinen paritupa. Se on rakennettu vuonna 1837. Liinamaa on keskikokoinen eteläpohjalaistalo.

Rakennuksen seinät ovat alaspäin kapenevat ja katon harja on keskeltä korkeammalla kuin päädyistä. Tällä tavoin talo säilytti ryhdikkyytensä lakeusmaisemassa.

Paapantupa

Rakennus on siirretty museoalueelle Pajuluomasta Törnävältä. Se on rakennettu vuoden 1840 tienoilla.

Makuuaitta (vaateaitta)

Talon tavaroita säilytettiin aitoissa, koska asuinrakennuksissa ei ollut tarpeeksi tilaa kaikille talon asukkaiden tavaroille. Aitoissa myös nukuttiin kesäisin. Monet nuoret neidot kaunistivat luhtinsa kutomillaan kankailla ja vaatteilla, joita saattoi ihailla vierailtaessa neidon luona.

Vilja-aitta

Aitta, jota on sanottu myös puoriksi, on todennäköisesti varhaisin maatalon talousrakennus, jossa varastoitiin ruoka-aineita, mutta myös muita talon tarvikkeita. Etelä-Pohjanmaalla on säilynyt useita 1600-luvulla tehtyjä aittarakennuksia.

Luttirati

Luttirati on rakennettu vuonna 1827 ja se on tuotu Alajärven Kurejoelta Höristä. Alakerran aittojen keskellä on portti, josta on aikoinaan kuljettu pihaan. Yläkerroksessa, lutissa, on kolme kesäkamaria.

Liiverilutti

Lutti on kaksikerroksinen aittarakennus. Alakerran huoneet ovat aittoja tai puoreja ja niissä on säilytetty jauhoja, leipiä, lihatiinuja, suoloja, silakoita ynnä muita ruoka-aineita. Talon nuoret ja palvelusväki ovat kesäisin asustaneet yläkerrassa varsinaisissa luteissa.

Liinamaan liiverilutin toisessa päässä on lutti, joka on eteläpohjalaista umpirintaista tyyppiä mataline solan valoaukkoineen. Toisessa päässä on varastona käytetty pariovinen kärryliiveri.

Savusauna

Rakennuksessa on sauna ja porstua, katto on katettu oljin. Saunan ovi oli päätyseinässä, vanhastaan sen edessä ei ollut mitään katosta. Lautaseinäiset porstuat ovat yleensä myöhäistä tekoa. Rakennuksen katto oli vanhempina aikoina tuohinen tai olkinen, myöhemmin tulivat päre- ja lautakatot.

Paja

Keskiajalta lähtien on tietoja kyläläisten yhteisvoimin ylläpitämistä pajoista, joissa kyläsepät työskentelivät. Parin kolmen talon yhteiset pajat alkoivat yleistyä Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun puolivälistä lähtien. Myöhemmin suurimmissa taloissa oli oma paja, jossa seppä kävi takomassa suurimmat työt.

Paja sijoitettiin yleensä vähän kauemmaksi pihapiirin muista rakennuksista tulipalovaaran vuoksi kuten muutkin tulisijalliset ulkorakennukset, riihi ja sauna.

Savutupa

Savutuvassa oli kiuasuuni, josta ei ole savujohtoa ulos. Savu tuli tupaan ja poistui seinän tai katon aukoista tai ovesta. Oleskelu tuvassa oli mahdollista, koska savu pysyi huoneen yläosassa. Savun ansiosta seinissä ei ollut bakteereja eikä syöpäläisiä. Matala oviaukko ja korkea kynnys takasivat, että lämpö pysyi tuvassa.

Tuulimylly

Mylly on rakennettu Ilmajoella, jossa se oli käytössä jonkin aikaa ennen siirtoa Seinäjoelle, mikä tapahtui 1800-luvulla. Mylly kuului Seinäjoella Östermyran ruukin kiinteistöihin ja se oli sijoitettu lääninsairaalan mäkeen, Luhtaanmäkeen. Myllyssä jauhettiin eläimille kauraa.

Kala-aitta

Erämaissa järvien rannoille rakennetuissa kala-aitoissa säilytettiin pyydettyä kalaa hankikeliin asti, jolloin se kuljetettiin kotiin. Myös kalastusvälineet olivat säilössä pyyntireittien varsilla sijainneissa kala-aitoissa.

Kala-aitoissa asuttiin kesäisin kalastusretkien ajan.

Navetta

Suomessa on perinteisesti ollut käytössä kaksi navettatyyppiä. Toinen on ns. luontinavetta, josta lanta on luotu päivittäin ulos. Karja on seisonut kovalla maalattialla. Toisessa navettatyypissä karja seisoo kuivikkeiden sekaisen lannan päällä ja lantaa vähennetään vain tarvittaessa.

Luhtalato

Luhtalato on tuotu Peräseinäjoen Kihniältä. Se on rakennettu vuonna 1782. Länsisuomalaisen ja erityisesti eteläpohjalaisen heinäladon seinät levenevät alhaalta ylöspäin. Samanlainen latotyyppi on ollut käytössä Pohjanlahden rannikkoseudulla ja myös Ruotsin puolella. Vinoseinäisessä ladossa heinät säilyvät sateelta kuivina eivätkä laskettuneet.

Tervahauta ja kömmeli

Tervanpolttoa harjoitettiin elinkeinomaisesti Pohjanmaalla sekä myös Itä- ja Keski-Suomessa 1600-luvulla. 1700-luvun jälkipuolella terva oli lähes yksinomaan pohjalainen tuote. Pohjalainen tervatalous oli kukoistavimmillaan 1800-luvulla, erityisesti juuri ennen purjelaivojen käytön päättymistä.


Liinamaan ulkomuseoalueen kartta (pdf, 0.53 Mt)

Törnävän museoalueen Luhtalato sai uuden olkikatteen syksyllä 2016.


Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo
Törnävän museoalue
Törnäväntie 23, 60100 Seinäjoki
p. 06 416 2648
epmaakuntamuseoseinajoki.fi